Se. ei kun tämä. Sittenkin tuo

Ensimmäistä kertaa ikinä olen menossa viikonloppuna Habitare-messuille sataprosenttisesti tarpeen ja pakon ajamana. Olen sisustushelinöissäni suuntaamassa messukeskukseen yksinkertaisesti siitä syystä, että uskon jokaikisen materiaali- ja kalustetuottajan löytyvän tällä viikolla yhden katon alta, jopa niiden susirajan putiikkien, joilla on muuta Suomea ajatellen tarjolla tavallisesti vain nettikauppa eli valikoimia ei pääse missään konkreettisesti tarkastelemaan.

Olen ajatuksentasolla päättänyt jo oikeastaan kaikesta uuteen kotiin liittyvästä ja yhtä monta kertaa joutunut perumaan päätöksiä uusien parempien ideoiden edessä. Homma on mennyt jotakuinkin niin, että ensin keskustellaan esimerkiksi puulattiasta, olen jo valmis taipumaan laminaattiin, kunnes löytyy lankkuparketti. Laminaatin latomisen helppous, mutta puulattian tuttu tunne jalan alla. "Hurraa! Elämäni kolmaskymmeneskin vuosi käynnistynyt ilman laminaattia!" Valkoinen retro-jääkaappi on jo vaihtumassa mustaan. Kylpyhuoneen päällekaakelointiprosessi on auki. Eilen ostin kaakelimaalia yksittäisille vihreille laatoille ja tällä hetkellä vielä leikkaussalinvihreään lattiaan on löytynyt todennäköisesti uusi ratkaisu: harmaa Kalikkalaatta. Katsotaan mitä lähipäivät heittävät eteeni messuilla. Ensi viikolla on nimittäin jo ryhdyttävä muutamista pohdinnoista tekoihin ja alettava hankkia yhtä sun toista, jotta homma etenee. Olen kärsimätön ja haluan äkkiä-heti-nyt valmista.