Harrastuksista ja sen vierestä

Sunnuntaina huipentui välimaalina yksi koko syksyn kestänyt uurastus. Tarkkasilmät tai pidempään blogia seuranneet ovat saaneet vihiä eräästä rakkaasta harrastuksestani, nimittäin muodostelmaluistelusta. Joulukuun Ellessä harrastukselleni oli oikein omistettu sivu! Minua haastatelleen toimittajan suurin ongelma lienee ollut se, että kuinka koostaa vastaustulvastani sivulle sopiva juttu. Niin loputtomasti voisin harrastuksestani puhua. Joukkueemme JääPrinsessat kilpaili sunnuntaina Lappeenrannassa kauden ensimmäisessä kilpailussa ja toi kotiin hopeaa. Kilpailut eivät meidän porukalle ole enää se pääasia, toki ne tuovat harjoitteluun sen tarvittavan mielekkyyden, kun on jotain, mitä kohti treeneissä pyrkiä. Tällä kaudella olemme tuoneet jäälle Lady Gagan Edge of Gloryn.

Olen itse ollut "eläkkeellä" luistelusta nyt jo 10 vuotta, joista kaksi vuotta maltoin pakon edestä pysyä pois jäältä asuessani ulkomailla. Nyt on sitten jo kahdeksas kausi menossa jäähdyttelysarjassa. En voi kylliksi hehkuttaa lajia ja joukkuettani! Koskaan ei treenien aikana ehdi miettiä seuraavan päivän velvotteita tai muita ankeita ajatuksia. Lisäksi en koskaan muista olevani jäällä ollessani myös urheilemassa tai liikkumassa. Homma tuntuu siltä, kun joukko ystäviä kokoontuisi hallille heittämään läppää ja siinä sivussa hioo yhdessä koreografiaa. Kuitenkin satunnaiset vilkaisut sykemittariin kertovat, että kolmen minuutin vapaaohjelman jälkeen syke huitoo yli 170:ssä, ja 1,5 tunnin jäätreenin keskisyke on reilusti sadan pinnassa. Kai tuota jossain päin maailmaa urheiluksikin kutsutaan. Mutta ah, mikä nautinto. Edes uusi rakkauteni Bikram-jooga ei tuota lähellekään luistelusta saamaani kokonaisvaltaista iloa ja hyvinvointia.