Talven ihmemaa

Viikonloppuna pääsee vihdoin hangille! En malta odottaa.



- Posted using BlogPress from my iPhone

Kummin päin?

Olen pohdiskellut pöydän sijoitusta viime päivät. Kummin päin on parempi? Ja löytääkö joku alemmasta kuvasta epäkohdan, joka on melkoinen?

Joulupukki, jos näet tämän

Tänä vuonna toivoisin muutamaa pientä asiaa kotiin.

Iittalan Essence maljat olisivat kaunis täydennys

viinilasisarjaani, joka kattaa jo muut lajit. Uskollisena

My Iittala -klubilaisena vihjaan samalla, että nämä ovat

joulukuun jäsentarjouksessa.

Suurena lautapelifanina olen vuosien saatossa

pelannut ystävieni kanssa noin 5 vuotta sitten

joululahjaksi saadun edellisen Trivia-painoksen läpi

moneen kertaan. Päivitetyt kysymykset siis tulisivat

tarpeeseen!

Minulla on uusi kiva keittiö, alle vuoden vanha

ruokapöytä ja tuliterät tuolit. Mitä niillä kaikilla

tekee, jollei niissä valmisteta ruokaa ja nautita siitä.

Kokkina ongelmani on mielikuvituksen puute. Ryhdyn

pelottomana kyllä valmistamaan mitä tahansa, mutta idea

ja ohjeet täytyy saada jostain. Ehkäpä jokin kivalla yleisellä

teemalla koottu keittokirja ratkaisi arjen ruokaongelmat

tulevana vuonna! Arkiruoka se ihmisen tiellä pitää.

(kuvassa oma vaatimaton keittokirjastoni, jonka joukkoon

on eksynyt jotain muutakin ;)

- Viinin ilmauspumppu on myös toivelistallani. Ennen muinoin kotitalouteeni kuului sellainen,

mutta se jatkoi matkaansa omistajansa uuteen kotiin. Kyseessä on pieni juttu, mutta pumppaamalla avatusta viinipullosta ilman pois, viini säilyy paljon tavallista sulkukorkkia pidempään raikkaana ja juuri avatun veroisena.

Yksi kroonisista puutostiloista työssäkäyvällä ihmisellä on ajanpuute. Ensi vuodeksi sitä ei tarvitse toivoa, sillä sitä lienee tiedossa, kiitos mahdollisten lomautusten. Ei muuta kuin tuulta päin! Aikaahan minä olen toivonut!

Harrastuksista ja sen vierestä

Sunnuntaina huipentui välimaalina yksi koko syksyn kestänyt uurastus. Tarkkasilmät tai pidempään blogia seuranneet ovat saaneet vihiä eräästä rakkaasta harrastuksestani, nimittäin muodostelmaluistelusta. Joulukuun Ellessä harrastukselleni oli oikein omistettu sivu! Minua haastatelleen toimittajan suurin ongelma lienee ollut se, että kuinka koostaa vastaustulvastani sivulle sopiva juttu. Niin loputtomasti voisin harrastuksestani puhua. Joukkueemme JääPrinsessat kilpaili sunnuntaina Lappeenrannassa kauden ensimmäisessä kilpailussa ja toi kotiin hopeaa. Kilpailut eivät meidän porukalle ole enää se pääasia, toki ne tuovat harjoitteluun sen tarvittavan mielekkyyden, kun on jotain, mitä kohti treeneissä pyrkiä. Tällä kaudella olemme tuoneet jäälle Lady Gagan Edge of Gloryn.

Olen itse ollut "eläkkeellä" luistelusta nyt jo 10 vuotta, joista kaksi vuotta maltoin pakon edestä pysyä pois jäältä asuessani ulkomailla. Nyt on sitten jo kahdeksas kausi menossa jäähdyttelysarjassa. En voi kylliksi hehkuttaa lajia ja joukkuettani! Koskaan ei treenien aikana ehdi miettiä seuraavan päivän velvotteita tai muita ankeita ajatuksia. Lisäksi en koskaan muista olevani jäällä ollessani myös urheilemassa tai liikkumassa. Homma tuntuu siltä, kun joukko ystäviä kokoontuisi hallille heittämään läppää ja siinä sivussa hioo yhdessä koreografiaa. Kuitenkin satunnaiset vilkaisut sykemittariin kertovat, että kolmen minuutin vapaaohjelman jälkeen syke huitoo yli 170:ssä, ja 1,5 tunnin jäätreenin keskisyke on reilusti sadan pinnassa. Kai tuota jossain päin maailmaa urheiluksikin kutsutaan. Mutta ah, mikä nautinto. Edes uusi rakkauteni Bikram-jooga ei tuota lähellekään luistelusta saamaani kokonaisvaltaista iloa ja hyvinvointia.