Lakerilla

Miten olisi Vietnam?

2012-01-26T22:40:00.001+02:00

Lomapulmillani vielä teitä tuskastutan. Odottaako vielä, jolloin helmikuun lopun äkkilähdöt tulevat myyntiin vai bookatako nyt, kun jonkin verran olisi vielä tarjolla varmoja lähtöjä määritellyllä majoituksella? Uusin suosikkikohteeni olisi Vietnam. Sinne on hieman Thaimaata edullsempi lähteä, ja lisäksi matkoja olisi tajolla juuri sille lähtöpäivälle joka sopisi itselle parhaiten. Olen kuullut eteläisestä Vietnamista paljon hyvää ja houkuttelisi päästä itselle uuteen maahan käymään. Aikaa kun on tosiaan tällä kertaa vain viikko, niin valmismatka houkuttelee. Toki sitä voisi ostaa erilliset lennot mihin tahansa Aasian suurkaupunkiin, ja jatkaa sieltä paikallisyhtiöllä haluttuun kohteeseen, mutta edessä olisi todennäköisesti silti vielä ainakin yksi laivamatka, ja suoraan sanottuna vuorokausi suuntaansa matkustaminen ei innosta, kun lomaa ei ole kahta viikkoa. Ainakin Phan Tietiin näyttäisi löytyvän vielä matkoja. Onko kukaan lukijoista käynyt siellä?

Kuva täältä

Breakfast for one

2012-01-21T14:57:00.003+02:00

Aamiainen tänään oli melkein karppaajan oppien mukainen. Karppaajanne täällä tosin söi juuri ennen nukkumaanmenoa hampurilaisaterian ja useimmiten normipäivinäkin sekä lounaaksi että illalliseksi menee pastaa, että ei yksi aamiainen vielä karppaajaksi tee!

Latte macchiatoon viereisestä kaffe centralenista, smoothiehen meni yksinkertaisesti luonnonjugurttia, yksi banaani ja pakasetmansikoita. Mozzarella-tomaattisalaatin kanssa lautasella paistattelee kirsikkatomaatti-munakas -basilikalla.

Talvea pakoon

2012-01-17T19:50:00.002+02:00

Mikään ei kutkuta niin paljon kuin tieto siitä, että edessä on lomaa, mutta ajankohta ei ole ihan vielä lukossa eikä toisin sanoen mitään varauksia ole tehty. Kolme on selvää: Haluan nähdä palmuja, valkeaa hiekkaa ja sinistä merta! Odottaako vielä kuukausi, jonka jälkeen varaan ensimmäisen sopivalta kuulostavan äkkilähdön vajaan 2 viikon päähän vai varaanko jo nyt, jolloin kyse ei ole ihan niin äkkilähdöstä (maksaa enemmän, mutta valinnanvaraa voisi olla paremmin jäljellä) ? JA MINNE!? Laajan tarjonnan, matkakohteen helppouden, hintatason ja monen muun tekijän huomioonottaen olen vahvasti painottunut Thaimaan kannalle. Antakaa vinkkejä rakkaat lukijat; Aasiasta ja muistakin lämpimistä kohteista, joissa olette matkanneet ja joihin ihastuneet. Minne te lähtisitte, jos aikaa olisi noin viikko maaliskuun alussa?!

Langkawilla kävin 2010. Tykkäsin!

Miamissa kävin 2009! Rakastin!

Thaimaassa olen käynyt Koh Changilla.
Vuosi taisi olla 2008 Rakastin!

Silmälasiasiaa

2012-01-15T17:45:00.000+02:00

Viikolla aiemmin julkaisemassani postauksessa vilahtaneista silmälaseista kysyttiin, joten ajattelin pistää ne omaksi postaukseksi. Hankin uudet lasit viime syksynä Specsaversiltä, jossa hankintahetkellä oli voimassa kahdet yhden hinnalla -tarjous. Molemmat kehykset ovat Benettonin.

Rättiriehaannuin, vähäsen

2012-01-14T13:51:00.007+02:00

Parhaillaan We Got Beefissä on meneillään Rättirieha-muotikirppis. Hopi hopi sinne tekemään löytöjä. Minä tein jo omani. Maria Veitolan pöydästä Acnen pusero osui ja upposi, ja vieläpä sopii!

Resan till Stockholm

2012-01-12T20:50:00.000+02:00

Jospa jakaisin kanssanne muutaman alennusmyyntilöydön. Kävin viikonloppuna Tukholmassa, jossa hengailun olennaisena kylkiäisenä suoritettiin johdonmukainen, hyvin suunniteltu, lähes jo puoliksi tehty, alennusmyyntikierros Söderin liikkeisiin. Olin paria Zara-ostosta lukuunottamatta onnistunut reissuun saakka välttelemään alennusmyyntien houkutukset, JOPA NETTIKAUPPOJEN! Hello itsehillintä, good to finally meet you. Lauantaiaamuna kymmeneltä ylös, loistavan Hotel Clarionin aamiainen naamaan ja kohti varmaa turmiota, nopeita jäähyväisiä tilin saldolle.

Vedin henkeeni sopivasti liikaa Tukholman klooni-ilmastoa ja kotiutin muun muassa monille muillekin maistuneen Filippa K:n Mountain parkan. Se osoittautui pakkasviikonloppun ajan sekä nyt jälleen vesisateisen arjen luksukseksi ja oivaksi ostokseksi. Tähän asti olen selvinnyt villakangastakkiarsenaalillani, mutta raa'assa nollan kieppeillä viipyilevässä säässä kylmä pääsee niistä läpi. Ja lisäksi inhoan ylenpalttisia kerroksia takin alla. Takin yksin pitäisi riittää. Ja tämä riittää. Toivon, että Filippa K pitää hyvää huolta rahoistani. He saivat pitää suuren niistä. Myssy, niin ikään Filippa K:n, tuli myös tarpeeseen jo matkalla, sillä Helsingistä lähtiessä perjantaina sää oli totuttu +pari astetta, mutta Tukholmassa oli pakkanen. Minulla ei ollut pipoa mukana, vaan pelkkä hattu, joten pipo piti saada. Lisäksi ostin samaisesta puodista yhden tunikan ja raitapaidan.
Mustat nahkaiset nilkkurit löytyivät Åhlensilta. Pääsevät kenkäkaapissa kaveriksi ruskeille serkuilleen. Tummia on monesti tullut kaivattua sen jälkeen, kun myin edelliset Elloksen nilkkurit kesällä kirpparilla.
Huivi, jonka mustasta puolesta pidän erityisesti sekä jakku ovat ne edellämainitut Zara-ostokset.

Case not closed!

2012-01-12T19:07:00.010+02:00

Olen etsinyt jokusen hetken iPadilleni kivaa koteloa, mutta toistaiseksi tuloksetta. Monia kivoja on tullut vastaan, mutta järki ja nuukuus eivät anna periksi, jotta raaskisin maksaa pelkästä kotelosta montaa sataa euroa. Säästän kaikki design-hifistelijät järkytykseltä, enkä paljasta, minkälaisessa pussukassa laitetta on toistaiseksi tullut kanneltua mukana. Keskitytään siispä kuvissa siihen, minkälaiseen sen mielummin pakkaisin.

Scotch & Soda

Yllä oleva kaunotar olisi juuri nyt puoleen hintaan merkin

verkkokaupassa, mutta tuote on ylläri LOPPU!

Viikonloppuna Tukholmassa ihailin

tätä P.A.P. Accessorises'n koteloa. Hintakipuraja tuli vastaan!

Mulberryn vastaava, sieltä kalleimmasta päästä

Kotona - lukulaite kun on - iPad asustaa sohvapöydällä alati kasvavassa lehtipinossa.

Talven ihmemaa

2011-12-29T16:00:00.001+02:00

Viikonloppuna pääsee vihdoin hangille! En malta odottaa.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Kummin päin?

2011-12-16T17:17:00.000+02:00

Olen pohdiskellut pöydän sijoitusta viime päivät. Kummin päin on parempi? Ja löytääkö joku alemmasta kuvasta epäkohdan, joka on melkoinen?

Joulupukki, jos näet tämän

2011-12-15T20:01:00.000+02:00

Tänä vuonna toivoisin muutamaa pientä asiaa kotiin.

Iittalan Essence maljat olisivat kaunis täydennys

viinilasisarjaani, joka kattaa jo muut lajit. Uskollisena

My Iittala -klubilaisena vihjaan samalla, että nämä ovat

joulukuun jäsentarjouksessa.

Suurena lautapelifanina olen vuosien saatossa

pelannut ystävieni kanssa noin 5 vuotta sitten

joululahjaksi saadun edellisen Trivia-painoksen läpi

moneen kertaan. Päivitetyt kysymykset siis tulisivat

tarpeeseen!

Minulla on uusi kiva keittiö, alle vuoden vanha

ruokapöytä ja tuliterät tuolit. Mitä niillä kaikilla

tekee, jollei niissä valmisteta ruokaa ja nautita siitä.

Kokkina ongelmani on mielikuvituksen puute. Ryhdyn

pelottomana kyllä valmistamaan mitä tahansa, mutta idea

ja ohjeet täytyy saada jostain. Ehkäpä jokin kivalla yleisellä

teemalla koottu keittokirja ratkaisi arjen ruokaongelmat

tulevana vuonna! Arkiruoka se ihmisen tiellä pitää.

(kuvassa oma vaatimaton keittokirjastoni, jonka joukkoon

on eksynyt jotain muutakin ;)

- Viinin ilmauspumppu on myös toivelistallani. Ennen muinoin kotitalouteeni kuului sellainen,

mutta se jatkoi matkaansa omistajansa uuteen kotiin. Kyseessä on pieni juttu, mutta pumppaamalla avatusta viinipullosta ilman pois, viini säilyy paljon tavallista sulkukorkkia pidempään raikkaana ja juuri avatun veroisena.

Yksi kroonisista puutostiloista työssäkäyvällä ihmisellä on ajanpuute. Ensi vuodeksi sitä ei tarvitse toivoa, sillä sitä lienee tiedossa, kiitos mahdollisten lomautusten. Ei muuta kuin tuulta päin! Aikaahan minä olen toivonut!

Harrastuksista ja sen vierestä

2011-12-14T19:38:00.005+02:00

Sunnuntaina huipentui välimaalina yksi koko syksyn kestänyt uurastus. Tarkkasilmät tai pidempään blogia seuranneet ovat saaneet vihiä eräästä rakkaasta harrastuksestani, nimittäin muodostelmaluistelusta. Joulukuun Ellessä harrastukselleni oli oikein omistettu sivu! Minua haastatelleen toimittajan suurin ongelma lienee ollut se, että kuinka koostaa vastaustulvastani sivulle sopiva juttu. Niin loputtomasti voisin harrastuksestani puhua. Joukkueemme JääPrinsessat kilpaili sunnuntaina Lappeenrannassa kauden ensimmäisessä kilpailussa ja toi kotiin hopeaa. Kilpailut eivät meidän porukalle ole enää se pääasia, toki ne tuovat harjoitteluun sen tarvittavan mielekkyyden, kun on jotain, mitä kohti treeneissä pyrkiä. Tällä kaudella olemme tuoneet jäälle Lady Gagan Edge of Gloryn.

Olen itse ollut "eläkkeellä" luistelusta nyt jo 10 vuotta, joista kaksi vuotta maltoin pakon edestä pysyä pois jäältä asuessani ulkomailla. Nyt on sitten jo kahdeksas kausi menossa jäähdyttelysarjassa. En voi kylliksi hehkuttaa lajia ja joukkuettani! Koskaan ei treenien aikana ehdi miettiä seuraavan päivän velvotteita tai muita ankeita ajatuksia. Lisäksi en koskaan muista olevani jäällä ollessani myös urheilemassa tai liikkumassa. Homma tuntuu siltä, kun joukko ystäviä kokoontuisi hallille heittämään läppää ja siinä sivussa hioo yhdessä koreografiaa. Kuitenkin satunnaiset vilkaisut sykemittariin kertovat, että kolmen minuutin vapaaohjelman jälkeen syke huitoo yli 170:ssä, ja 1,5 tunnin jäätreenin keskisyke on reilusti sadan pinnassa. Kai tuota jossain päin maailmaa urheiluksikin kutsutaan. Mutta ah, mikä nautinto. Edes uusi rakkauteni Bikram-jooga ei tuota lähellekään luistelusta saamaani kokonaisvaltaista iloa ja hyvinvointia.

Joulua kotiin

2011-11-27T14:28:00.004+02:00

Tänään avasin yhden lempilaatikoistani eli sen, joka sisältää jouluisia esineitä. Muutama oli pakko saada ottaa jo esiin.

Time for little before/after check

2011-11-24T18:10:00.000+02:00

Päätin, että nyt on oikea aika muistuttaa itseä siitä, miten paljon olen saanut aikaan sen jälkeen, kun loppukesän New Yorkin reissun jälkeen sain oman uuden kodin avaimet käteeni syyskuun alussa. Kummallisesta 90-luvun hotellihuoneesta on tultu minun planeetalleni. Ja huomaan, että aikataulun lisäksi remontti pysyi hyppysissä ilahduttavan tarkasti! Inspiraatio- ja mielikuvat kohtasivat lopulta hyvin ja sain toteutettua ne hieman oudommatkin ideani tekemättä montaakaan kompromissia. Taputus omalle olalle!

Lempeillä aseilla syksyä vastaan

2011-11-23T20:16:00.004+02:00

Aion selättää tämän vuodenajoista niljakkaimman pehmein ja lempein asein tänä vuonna. Yksi ihanimmista uusista asioista arjessani on hot jooga. Aloitin ystävän suosituksesta käymään kerran viikossa Bikram-joogassa, jonka 38-asteinen lämpötila saa kropan venymään ja hien virtaamaan. Mahtavaa vastapainoa perinteiselle kuntoilulle ja etenkin sille toiselle lempiharrastukselleni, jossa olosuhteet ovat jotakuinkin päinvastaiset kuin hot-salissa. Tuosta toisesta intohimostani voi muuten lukea tuoreimmasta eli joulukuun Ellestä.

Paras hankinta koko vuonna! Oma joogamatto. Tosin matolla ei

tee mitään, jollei ainakin kerran viikossa lähde sen kanssa kehoa huoltamaan.

Syksyllä ostamani muhkea ja pehmoinen Monkin huivi oli

rakkautta ensi silmäyksellä. Se on aina kaulassa! Katsotaa, jos sitten

toukokuussa olisin valmis päästämään sen kesälomalle.

Kynttilät ja pienet valosarjat pöydillä ja nurkissa ovat parhaita

kavereita pimeyden ja ympärivuorokautisen hämyisyyden kanssa. Minä en kaamoksen

kanssa jaksaisi kaveerata, mutta pikku valonlähteeni ovat hyvää pataa pimeän kanssa.

Etualan kynttilä saapui kotiini Elle-gaalan goodie-bägissä.

Magisson makea teekuppi on hätähousulle toimiva -

tosin niin ovat myös Koko-mukini. En jaksa odottaa koskaan

teen jäähtymistä ja poltan siksi suuni joka kerta. Tämä laakeampi

malli jäähdyttää teen sopivaksi nopeasti. Ja tätä on sitä paitsi

mahtavaa kallistella! Sain sen taannoin Milttonin pressipäivässä käydessäni.

Aina on vielä yhdelle! COS:n nahkakassi veti puoleensa elokuussa

Kööpenhaminassa. Kassi kiljui nimeäni toissa viikonloppuna jälleen

Lontoossa. Päätin, että jos ei kassin kutsu ole näin monessakaan kuukaudessa

vaimennut, kyse ei ole hetken huumasta! Yhteys nettikauppaan, ja tässä tulos!

On käytännön ihmisiä...

2011-11-23T19:05:00.000+02:00

.. sekä niitä ei-niin-käytännön-ihmisiä. Mitä siivous-, leipomis- ja arjen pikku nikseihin tulee, niin olen noita jälkimmäisiä. Siskoni pudisteli päätään, kun tunnustin hälle, kuinka laiskasti hoidan orkideoitani. Hänen helppo vinkkinsä oli, että jos kasveja ei jaksa suihkutella usein, niin jopa haihtuva vesi voi virkistää kasviparkoja kuivaan talviaikaan. Tein työtä käskettyä, mutta totesin olevan jotakuinkin sekopäistä laittaa kukille juomakuppia - ihan kuin koiraa ruokkisi! Lopputulos, tuo outo asetelma, taas muistutti mielestäni itämaisiin kulttuureihin kuuluvaa esi-isien alttaria. Olisikohan pitänyt laittaa vielä pari hedelmää...

Haaveissa uudet tuolit

2011-11-18T17:46:00.000+02:00

Olen törmännyt ruokaryhmässäni käytännön ongelmaan. Hankin viime talvena kauniin Artekin pöydän 82B, jonka mitat ovat tarpeisiini oikein riittävät, mutta vaatisivat kaverikseen nykyistä vähemmän tilaa vievät tuolit. Tuoleina on tällä hetkellä tutuilta käytettynä ostetut Ikean perus Gilbert-istuimet, jotka ostin viime talvena hätäpäissäni, hyvään hintaan kun sain 6 tuolia. Näissä tuoleissa jalat sojottavat juuri sen verran ulospäin iustuimen nurkista, että pöydän alla käy melkoinen kilkkaus, kun jalat kolisevat ja solmiutuvat yhteenään toisiinsa. Ongelmaanhan on tietysti vain yksi (hintavahko) ratkaisu, jonka näette alla. Voi näitä kaunokaisia! Istuskelin juuri viime viikonloppuna kyseisissä Eamesin tuoleissa ystäväni luona Lontoossa vieraillessani. Turha kai mainita edes, että tuolit olivat kauneuden lisäksi JULMETUN hyvät istua!

London stop

2011-11-17T21:40:00.000+02:00

Olin viikko sitten viikonloppuvisiitillä ystävän luona Lontoossa. Heillä on talon kunnostusprojekti ollut käynnissä tovin, ja sisustus- & remonttiorientoituneena ihmisenä oli vain ihasteltava, kuinka alkujaan peribrittiläisestä talosta kuoriutuu ystäväni skandinaavisen ja selkeän maun avulla valoisa, raikas ja kodikas kokonaisuus. Kokolattiamatot ovat saaneet kyytiä, keittiön puiset ja punaiset kaapistot ovat nyt kirkkaan valkeita ja kymmenien tapettikerrosten alta esiin raaputetut seinät ovat silkoiset ja kauniin sävyiset. Pitkän tähtäimen suunnitelmana asukkaat aikovat yhdistää olohuone/ ruokailutilan keittiöön poistamalla väliseinän, ja suosikkikohtani: heille tulee vinttikerrokseen kokonaan uusi loft-kerros kattoikkunoineen ja parvekkeineen, mikäli naapurusto sallii. Alkaa oma 37 -neliöisen nukkekodin kunnostus kuulostaa kovin minimaaliselta urakalta!

Posted using BlogPress from my iPad

Uusi koti

2011-11-09T19:52:00.000+02:00

Terveisiä Punavuoresta! Tänne sitä nyt kotiudutaan kovaa vauhtia. Shokkihoitoa entiselle ensimmäisen kerroksen asujalle tuottaa mukavasti muun muassa se, että en ole saanut vieläkään kiinnitettyä jo pari viikkoa nurkkaan nojanneita kaihtimia paikalleen. Jotenkin ihan mahtavaa, että minä, joka joutui (huom. pakko lähtee ihmisestä itsestään, moni muu olisi varmasti ollut asian kanssa ihan löysin rantein) ennen pakonomaisesti sulkemaan kaihtimet ikkunoissa samantien, kun ulkona alkoi aavistuksenkin hämärtää, jottei vaan kadunkulkijat pääsisi kurkkikmaan sisälle asuntoon, olen elellyt täysin sujuvasti kaupounkioloissa kohta 2 viikkoa ilman verhoja. Asunnossani on kaksi isoa ikkunaa kadun suuntaan ja vastapäätä kaksi korkeampaa asuintaloa, minkä vuoksi käytännössä ainoa paikka, missä naapuritalon parvekkeilta mahdollisesti tiirailevalta uteliaalta pääsisi pakoon, on vessa. Katsokaa rauhassa oi naapurit! Tätä kotia kelpaa katsoa, sen verran rakkaudella se on tehty. Kovin on vielä sisustuskesken. Monen remppaajan Iisakin kirkko, lattialistat, ovat minulla valmiit, mutta kaikki hyllyt, naulakot, koukut ym elintärkeä ripustettava puuttuu. Noin kolmisenkymmentä laatikkoa on vähentynyt kahdeksaan eli ihan en voi sanoa vielä purkuhommankaan olevan valmis. Ahdistusta tuottavat muun muassa keittiötavarat. Miten saan ne mahtumaan pikkukeittiöön? Mihin ihminen tarvitsee 27 erikokoista pakasterasiaa?

Ensimmäiseksi valmistui makuunurkkaus. Jopa palanen

Vallilaa on jo paikallaan. Ainoa seinälle toistaiseksi saamani asia

muuten.

Peilikuva paljastaa asunnon mustan kohdan! Inhoan tuota ulko-ovea!

Tarkoitus olisi laittaa sisäovi sekä äänieristämään asuntoa lisää, mutta

samalla pääsisin tuosta kellertävästä puunsävystä eroon, kun sisäovi peittäisi sen.

Eteisen vaatesäilytys oli alunperin tarkoitus kätkeä peiliovien taakse, mutta ehkä jätänkin sen näin. Parasta siinä on se, että kaikki vaatteeni mahtuvat kerralla näkyviin roikkumaan. Huonointa on se, että kaikki vaatteeni roikkuvat siinän näkyvillä.

Isoa ikkunaa vailla verhoja.

Musta kaunottareni (jääkaappini) ei magneettia tunnusta, joten

flektistä tuli ainoa paikka tärkeille papereille.

Keittiöstä tykkään asunnossa ehdottomasti eniten ja hyvä niin, sillä yhden tilan huoneistossa se on melkoisen vallitseva.

Mahdoton, saamaton, vallaton

2011-11-02T18:15:00.000+02:00

Minulla on nyt uusi asunto. Siellä asuu kasa tavaroitani. Tänään ehkä vihdoin pääsen viettämään uudessa kodissani yön ensimmäistä kertaa. Toistaiseksi se ei ole oikein onnistunut, sillä ensinnäkin kaikki jokapäiväisen elämän ainekset sijaitsevat vielä varakodissa ja työpäivän jälkeen ei ole huvittanut ryhtyä roudariksi, vaan on ollut huomattavasti kivempaa viettää illat urheilemalla, etenkin kun viimeiset viikot kaikki illat on miltei kulutettu asuntoprojektin parissa. Asunto siis saatiin rutistettua valmiiksi viime perjantaina ja tavarat muuttivat sisään launtaina. Ja minä perässä - Vihdoin tänään. Tiedättekö sen oudon tv-ohjelman Himohamstraajat? Asunnossani näyttää juuri samalta. Kun vielä saisin iskettyä kynteni näihin vuoriin. Ja pian saavat riittää myös nämä sameat kännykkäkuvat. On aika kaivaa esiin kunnon kamerani ja oma läppäri.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Viimeinen viikko käynnistyy

2011-10-23T21:10:00.000+03:00

Maanantaina starttaa viimeinen viikko remontilla. Hiphiphurraa! Lauantaina kannetaan tavarat sisään, oli valmiustilanne mikä oli. Ainakin vesi kulkee ja sähköäkin saadaan maanantain jälkeen sähkömiehen käytyä juuri sinne minne sitä tarvitaan! Monta viimeistä viilausta on tehtävä, mutta kyllä kotiin jo muuttaa pystyy. Kuvat toissaviikolta Linnanmäen valokarnevaalien päätösillasta.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Tilasin lämpimän lokakuun

2011-10-19T18:58:00.000+03:00

Tilasin lämpimän lokakuun, mutta ulkona on joka päivä jäätävän kylmä. Ongelma tämä on siksi, että koko maallinen omaisuuteni muutamia heinäkuun lopussa valitsemiani käyttövaatteita lukuunottamatta majailee yhä varastossa laatikoissa. Muutto häämöttää 1,5 viikon päässä, mutta siihen on vielä kovin monta kylmää päivää aikaa. Talviset takit, hansikkaat, huivit ja myssyt - kaikki - ovat varaston nurkassa jossain sohvan, sängyn ja sadan muun irtosälän joukossa. Olen jo kerran tehnyt tarmokkaana retken varastolla ajatuksena "NYT, otan ne vaatteet esiin, vaikka ne olisivat pinojen alimmaisena". Jo pelkkä oven avaaminen sai minut perääntymään, sillä tavaravuori on varastokopin lattiasta kattoon saakka, eikä laatikoita pysty nostelemaan käytävälle pengottavaksi, sillä ne on tilan säästämiseksi tungettu kaikkii isommilta huonekaluilta jäljelle jääviin koloihin. Laatikoita on 30, ainakin, ja rakkaat apulaiseni eivät suinkaan ole asettaneet laatiokoita siten kun olin asian suunnnitellut, eli labelit ulospäin. Lisäksi jo heinäkuussa oli syksyn ennakoimiseksi ollut tarkoitus, että laatikot tunnisteella "talvivaatteet" jätetään pinojen päälle. No, kun en ollut komeron pakkausta valvomassa vaan huhkin itse toisaalla, niin järjestelmällinen ajatusmallini ei toteutunut. Tässä sitä nyt sitten ollaan sormet kohmeessa joka päivä, ajatukset niissä ihanissa Filippa K:n nahkahanskoissa, jotka ostin viime talvena. Jos kuitenkin kävisin tänään ihan nopeasti vain vilkaisemassa Monkissa... Hanskat tarvitsen ainakin heti!

Jonossa

2011-10-17T21:03:00.000+03:00

Tässä nököttävät kylpyhuoneen kalusteet, jotka kärsivällisesti odottavat kaakeloinnin ja saumauksen valmistumista sekä kuivumista ennen kuin pääsevät tuleville sijoilleen kylppärissä. Säilytin vanhasta kylppäristä Oraksen hanan ja käsisuihkun. Sen sijaan allaskaappia wc:ssä ei ollut lainkaan, joten oli hyvä syy hankkia sellainen ja samalla maljamallinen allas, jollaiset ovat minun silmääni ainoa oikea vaihtoehto. Upotetuista käsienpesualtaista en ole koskaan tykännyt.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Päivä päivältä

2011-10-15T17:51:00.002+03:00

Koko ajan tapahtuu, vaikka kärsimättömänä ihmisenä mielestäni liian hitaasti. Ainakin mintunvihreälle voi kohta heittää hyvästit.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Elle Style Awards 2011

2011-10-12T23:58:00.000+03:00

Ellen bileissä ylläni oli seuraavaa. Sääli ettei asun paras osa, eli kengät, oikein päässeet oikeuksiinsa näiden pitkien, leveälahkeisten vekkihousujen alta. Jalassa oli siis Nykistä hankkimani Wangit.

Vekkihousut Weekday

Valkoinen Mesh-pusero Just Female

Solmukoru Cos

Kengät Alexander Wang

Blades of glory!

2011-10-10T22:41:00.008+03:00

Terveisiä sohvalta, jääpussi polvien päältä. Tämä on jo illan toinen lähituntuma alle nolla-asteiseen veteen. Ensimmäinen tuntuma jäähän ei varsinaisesti kuulu tähän vuodenaikaan, mutta harrastaessa sattuu ja tapahtuu. Harrastustani olen muuten sivuuttanut todella vähän blogissani siihen nähden, kuinka kovasti siitä tykkään ja kuinka monia vuosia olen lajille aikoinaan antanut ja sittemminkin suhaillut vähintään kerran viikossa hallille viimeisetkin 7 vuotta. Luistelutreenit on se yksi asia, jota en ole suostunut jättämään väliin kertaakaan, vaikka kello tikittää ja remontti pitäisi saada valmiiksi seuraavien parin viikon aikana. Edistystä tosin on tapahtunut sitten viime postauksen. Kohta minulla on lattia! Kaunis valkoinen parketti.. Lisäksi minulla on keittiö (tosin kokoamatta, paketteina kellarikomerossa) ja iso kasa kylpyhuonekaakeleitakin minulla on - kasoina eteisessä. Pian ne ovat myös paikallaan. Nyt palaan jääpussihoitojen pariin. Eipä silti, en oikein usko, että huomisiltana pystyn konttailemaan parkettityömaalla. Au.

Uuden aika

2011-10-03T20:18:00.001+03:00

Tämän päivän jälkeen projekti alkaa edetä huippuvauhtia. Luottotyömieheni aloittaa huomisaamuna ja asunto etenee normaalia työpäivätahtia. Ihanaa! Ja tällä viikolla tapahtuu muutenkin, sillä keskiviikkona saapuu parketti sekä kylpyhuonemateriaalit ja perjantaina keittiökaapistot.

Ps. Piti muuten mainita, että iPhonella blogatessa kuvat tulevat kovin pieninä näkyviin blogiin. Kutenkin jos kaipaa parempaa näkymää, ne saa klikkaamalla suuremmiksi.

Tulkoon valkeus!

2011-10-02T20:01:00.002+03:00

Ja niin se valkeus tuli. Hyvästi maailmankaikkeuden kammottavimmalle värisävylle.

Myös kylpyhuoneen katossa on nyt raikkaampi meininki.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Oikotie onneen?

2011-09-27T12:29:00.001+03:00

Projekti Joutomaa on edennyt viime aikoina lähinnä ajatuksen tasolla, mutta senkään arvoa ei tietenkään sovi aliarvioida. Keittiön lisäksi nyt on vanha laminaattikin purettu ja irroitettu. Kypyhuoneen katon maalasin viime viikolla. Kumma juttu, kuinka leikkaussalinväriset kaakelit näyttävät välittömästi 50 prosenttia paremmalta, kun seiniä kehystävä katto on valkea. Vielä kun saataisiin sama efekti pikapuoliin sinapin/kinuskin(KUKA NÄITÄ VÄREJÄ ON VALINNUT!?) värisille tulevan alkovin seinille, niin loppujen epäkohtien katselu olisi kuin karkinsyönti. Ahkera selvittely on heittänyt jälleen eteen uuden materiaalin ja ratkaisun, jolla tuo kuukertavan sävyinen vanha vohvelimainen lasikuitutapetti saataisiin sileäksi ilman likaista, pölyävää paklausta ja hiontaa. Sormet syyhyävät päästä kaupoille hankkimaan testipala Easy Cover -tasoitustapettia, jota voi käyttää seiniin tai kattoon, ja jonka voi huoletta maalata tai tapetoida. Tuotteen luvataan olevan helppokäyttöinen ja peittävä eli pohjamaalauksenkin saa unohtaa.

Ps. Tänään käydessäni päästämässä puolilta päivin tavarantoimittajan sisään tein kaksi mieluisaa havaintoa: Asunto on päivällä ihanan valoisa sekä sen, että nimeni oli ilmestynyt jo oveen.

My Everest

2011-09-21T12:16:00.002+03:00

Ilta-aika viikolla on vähissä, mikä tarkoittaa sitä, että Projekti Joutomaa, joksi remonttini olen nimennyt, etenee järkeviä harppauksia ainoastaan viikonloppuisin. Onneks pientä hommaa arki-iltoihinkin riittää. Tänään jatkan naputtelemalla keittiön välitilan - pian entisiä -klinkkereitä taltalla ja kumivasaralla irti y k s i k e r r a l l a a n. *huokaus*.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Se. ei kun tämä. Sittenkin tuo

2011-09-15T22:46:00.000+03:00

Ensimmäistä kertaa ikinä olen menossa viikonloppuna Habitare-messuille sataprosenttisesti tarpeen ja pakon ajamana. Olen sisustushelinöissäni suuntaamassa messukeskukseen yksinkertaisesti siitä syystä, että uskon jokaikisen materiaali- ja kalustetuottajan löytyvän tällä viikolla yhden katon alta, jopa niiden susirajan putiikkien, joilla on muuta Suomea ajatellen tarjolla tavallisesti vain nettikauppa eli valikoimia ei pääse missään konkreettisesti tarkastelemaan.

Olen ajatuksentasolla päättänyt jo oikeastaan kaikesta uuteen kotiin liittyvästä ja yhtä monta kertaa joutunut perumaan päätöksiä uusien parempien ideoiden edessä. Homma on mennyt jotakuinkin niin, että ensin keskustellaan esimerkiksi puulattiasta, olen jo valmis taipumaan laminaattiin, kunnes löytyy lankkuparketti. Laminaatin latomisen helppous, mutta puulattian tuttu tunne jalan alla. "Hurraa! Elämäni kolmaskymmeneskin vuosi käynnistynyt ilman laminaattia!" Valkoinen retro-jääkaappi on jo vaihtumassa mustaan. Kylpyhuoneen päällekaakelointiprosessi on auki. Eilen ostin kaakelimaalia yksittäisille vihreille laatoille ja tällä hetkellä vielä leikkaussalinvihreään lattiaan on löytynyt todennäköisesti uusi ratkaisu: harmaa Kalikkalaatta. Katsotaan mitä lähipäivät heittävät eteeni messuilla. Ensi viikolla on nimittäin jo ryhdyttävä muutamista pohdinnoista tekoihin ja alettava hankkia yhtä sun toista, jotta homma etenee. Olen kärsimätön ja haluan äkkiä-heti-nyt valmista.

Sunnuntai

2011-09-11T18:07:00.004+03:00

Ystävältä käyty lainaamassa pari kiloa sisustuslehtiä ja on aika edistää remonttia kotisohvalta käsin. Entisessä elämässäni työskennellessäni viestintätoimistossa puuttui elämästäni parin vuoden ajan yksi lempiasioistani, jonka olen nyt työpaikanvaihdon jälkeen saanut takaisin. Nimittäin juurikin lehtien lukeminen. Kun työnkuvaan kuului käytännössä jokikisen suomalaisen lifestyle-aikakausilehden selaaminen läpi, ei vapaa-aikana ollut mielenkiintoa lukea lehtiä. Ja jos joku hetkenkin kuvittelee, että työkseen lehtien selaaminen olisi jotenkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla -toimintaa, niin e-hei. Ei työpaikalla selatuista lehdistä jäänyt käteen tai mieleen mitään, niitä ei koskaan ehtinyt lukea, vaan nimeomaan ne plärättiin läpi siltä varalta, että asiakasbrändejä löytyi sivuilta eri asiayhteyksissä.

Hei hei hotelli!

2011-09-11T17:21:00.000+03:00

Uuden asunnon kanssa on pistety töpinäksi ja vanha keittiö on jo purettu sekä pistetty kierrätykseen. Ihan loistohomma oli se, että vaatekomerot, keittiökaapistot sekä kodinkoneet tiskikonetta (pidän sen itse tiskialtaan lisäksi) lukuunottamatta löysivät pienellä Facebookissa kuuluttelulla välittömästi uudet kodit ja suurimmat tavarat nouti vanha kaveri sukulaisineen jo tänään pois. Mikäli ottajaa ei olisi löytynyt lähipiiristä, olisin kärännyt kaapistot kierrätyskeskukseen, mutta nyt sen sijaan kaverin kodinhoitohuone saa neljä uutta valtaisaa kaappia ja sukulaismiehen mökki uuden keittiön. Parasta! Pari vaatekaappia odottaa vielä noutajaa, samoin liesi, mikro ja jääkaappi, mutta kaiken kaikkiaan homma on edennyt odottamattoman rivakasti ja loputkin mööpelit muuttavat uusiin koteihin ensi viikolla!

Tulevassa asunnossani on niin voimakkaat hotelli-vibat, että teki välittömästi mieli soittaa huonepalveluun ja valittaa, miksei tyynyjäni ole pöyhitty. Tämä selittyy sillä, että taloyhtiössä on toiminut tosiaan hotelli. Haasteenani onkin siis häivyttää kaikki moiset muistot ja luoda raikas ja moderni koti itselleni 50-luvun kulttuuriperimää kunnioittaen.

Lähtötilanne:

Nykyhetki:

Kadonneen jäljellä - Minne menivät bilevaatteet?

2011-09-08T18:50:00.001+03:00

Mietin tänään kaupassa, milloin olen viimeksi ostanut bilevaatteita saatika edes käyttänyt sanaa bilevaatteet. Nykyisin omistan yhdenlaisia vaatteita, joilla käyn töissä, oleilen vapaa-aikana, istun iltaa ja toimitan asioita. On minulla juhlavaatteita, mutta jokainen bilevaatteita koskaan käyttänyt tietää, etteivät ne ole lainkaan sama asia. Ajatella, että joskus oli aika, jolloin ostettiin erillisiä asuja ulosmenoa varten. Lisäksi ne olivat vaatteista niitä, joilla oli todennäköisesti vaatekaapin asukeista lyhyin elinkaari. Hymähtelen pelkälle ajatuksellekin pikkutopeista muulloin kuin kesähelteillä tai kimaltaville mekoille muulloin kuin osana taitoluisteluesiintymisasua. Loppuun sopii Facebookissa parhaillaan kiertävä video.

Hauskaa viikonloppua, bilevaatteissa tai ilman!

Vastaan otsikon kysymyseen: Ne menivät sinne, missä oltiin vielä nuoria.

Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin

2011-09-05T20:13:00.001+03:00

Kaksi ja puoli vuotta sitten edellisestä kodistani käytiin kuvaamassa sisustusjuttu. Nyt juttu on ilmestynyt Koti ja keittiö -lehdessä. Asunnolla on jo uudet omistajat ja tämä sisustaja pintaremontoi parhaillaan uutta asuntoa Helsingin Punavuoressa.

Tämä on muuten historiallinen postaus, ensimmäinen iPadilla tehty, kuten näköjään allekirjoituskin paljastaa. Huomasin, ettei Blogger toimi iPhonessa tai iPadissa. Ratkaisu oli appi nimeltään BlogPress, joka sopivasti oli alennusmyynnissä. Heh.

Posted using BlogPress from my iPad

iLosanoma!

2011-08-30T22:21:00.006+03:00

En ole eläessäni nähnyt niin paljon iPorukkaa kuin viime viikolla New Yorkissa. Valehtelematta joka toisella puhelinta sormeilleella vastaantulijalla tai metrossa istujalla oli nimenomaan kädessään iPhone. Jollei iPhone, niin iPad. Muita puhelimia ei juuri näkynyt. Itse olen vannonut iPhonen nimeen jo vuoden verran ja liityn monien muiden apple poweria saarnaavien iHurahtaneiden joukkoon ja häpeämättä ylistän sitä loputtomasti. Viimeisimpänä ilokseni kuulin Stellankin hiljattain kääntyneen Applella soittelijaksi! Sekosin Meatpacking disrictin yhdessä Marc by Marc Jacobsista ihan pikkiriikkisen ja ajattelin, että puhelimenikin ansaitsee jotain uutta ylleen syksyksi... C'MON! Pakkauksessa luki vielä viettelevästi Spoil your mobile phone! Kuka muka voisi vastustaa..

Ja ennen kuin joku ehtii kauhistella turhuuksien turhuutta, haluan puolustautua kertomalla, että Markun iPhone skin maksoi New Yorkissa vähemmän kuin viralliset Apple-kuoret euroissa täällä.

Wangitsevat!

2011-08-29T18:34:00.004+03:00

Ei mulla muuta.

Alexander Wang Petra Braided Sandal

Perutaan syksy!

2011-08-28T18:41:00.000+03:00

Lempisyysmekkoni (jo ennen kuin syksy ehti varsinaisesti alkaakaan) Agatha ei kestänyt pesukonetta vaan repesi takaa niskassa olevan napin ympäriltä. Voisikohan tätä korjata?! Jos ei, perutaan syksy!

Kuva: Monki

Good morning Williamsburg!

2011-08-24T16:52:00.004+03:00

Terveiset lempikaupunkini New Yorkin lempikaupunginosastani Williamsburgista! Loma on jotakuinkin puolivälissä ja totaalinen rentoutumisen aste saavutettu. Pakko kertoa asumuksestamme täällä. Olemme vuokranneet viikoksi kahden makuuhuoneen asunnon aivan Williamsburgin yhden pääkadun liepeiltä ja voin lämpimästi suositella moista asumismuotoa hotellin sijaan. Ensinnäkin tämä on hyvin kustannustehokasta New Yorkissa, missä hotellihinnat hipovat pilviä ympäri vuoden ja toisekseen kukapa sanoisi "ei" tilavuudelle (arvelemme asunnon kooksi jopa 100 neliötä) ja silmiähivelevälle, sopivasti boheemille, mutta ah niin loppuun asti mietitylle loft-asunnolle Brooklynissa. Tässä pari kuvaa asunnon lempihuoneestani keittiöstä ja ruokailutilasta.

Ensi kesää odotellessa

2011-08-21T08:21:00.000+03:00

Valitettavasti omaan, uuteen kotiin muutto antaa odottaa itseään vielä useamman kuukauden, mikä tarkoittaa sitä, että pääsen tutustumaan uuteen kotiseutuuni loppusyksyn ja alkutalven tunnelmissa. Harmi, sillä kesäinen Punavuori on jotain aivan mahtavaa eikä kesäkuumetta ainakaan helpota se, että tulevassa taloyhtiössäni on asukkailla käytössä söpösti kalustettu yhteinen kattoterassi. Seuraava kesä ei koskaan ole tuntunut yhtä kaukaiselta ja kaivatulta!

Kuvat: Oikotie

Piilokamerassa?

2011-08-19T18:34:00.001+03:00

Todellinen Trueman show -olo. Kävin eilen Monkissa aikeenani sovitella hieman housuja, tarkemmin ottaen farkkuja. Laiskuus kuitenkin iski housukasan kupeessa ja päätin siirtää prosessin jonnekin loman jälkeiseen elämään. Kotiin päästyäni postin joukossa odotti kirjeWeekdaylta. Siellä oli näemmä päätetty, että tarvitsen housut (MISTÄ NE TIETÄÄ!?), joten farkku-guide kädessä ja alennus-voucher toisessa aloin tutkia vaihtoehtoja. Lienee selvää, että Tuesday on minun mallini (high weist, slim leg), mutta help! Mikä väri?

Kuvat: Weekday

* Päivitetty: 11.9. Mustat Tuesday-malliset farkut kotiutettu tiistaina, testikäytetty joka päivä hankintahetkestä lähtien ja hyväksi havaittu! Kiitos Weekday!

Weekday, almost everyday!

2011-08-19T07:00:00.000+03:00

Päivän asu, kuten monen muunkin päivän, tulee tässä. Weekdayn trikooraitamekko on lempparini juuri nyt. Se vaatii tosin kaverikseen Kööpenhaminasta Cos:sta ostamani köysisolmuasian.

* Jos joku epäilee blogiani kokonaisuudessaan mainoskikaksi ja ihmettelee,

enkö omista muita kuin Monkin tai Weekdayn vaatteita, vastaus hänelle on:

EI, tämä ei ole mainos. EN omista muuta.

Loma - haistan sinut jo!

2011-08-18T18:17:00.002+03:00

Enää huominen ja sitten on edessä viimeinen kesälomaviikkoni. Olen lomasta sekä onnellinen että innoissani, sillä viikko tulee vierähtämään, epäilemättä liiankin äkkiä, lempikaupungissani New Yorkissa. Ei muuta kuin edellisellä Nykin reissulla hankittu matkalaukku alas yläkaapista ja tarpeistoa kapsäkkiin valikoimaan! Ohjelmassa todennäköisesti tuttuun tapaan päättömän vaeltelun, syömisen ja nukkumisen sallimissa puitteissa musikaalia, keikkaa, rantaelämää, nähtävyyksiä, picnicejä ja shoppailua. Kuinka tätä onkaan odotettu!

Keijupölyä

2011-08-17T22:56:00.000+03:00

Nyt on pakko hehkuttaa erästä uutuustuotetta! Entisessä elämässäni itselleni kovin tutuksi tullut hiustuotesarja TRESemmé on lanseeraa minun hennoille suomineitohiuksilleni täydellisesti passaavan tuotteen. Plumping Dust -hiuspuuteri tekee hiuksilleni osittain saman kuin suolainen merivesi mutta toisaalta toimii hieman kuivashampoon tavoin. Näyttääkseen edes hiukan tuuheilta silkkilankaa muistuttava ohuet hiukset vaativat viitseliäisyyttä, mitä minulta ei hiustenlaiton suhteen löydy. Yhdistelmä hoitoaineen käytön lopetus, hiusharjasta vierottautuminen ja Plumping Dustin löytäminen ovat olleet kolmen kohdan taikatemppu, jonka ansiosta hiukseni hyvinä päivinä vaikuttavat kaksi kertaa runsaimmilta kuin mitä ne ovat - tai miltä ne huonoimpina päivinä (kuten tänään) näyttävät.

Tuote on kaupoissa elo-syyskuussa

ja maksaa saman tutun 8,90 kuin muutkin sarjan tuotteet.

Rakas lahja

2011-08-16T21:42:00.002+03:00

Löysin kesäkuisena syntymäpäivänäni sänkyni alta paketin. Sepä ei ollut ihan mikä tahansa paketti, vaan sisältä paljastui unelmalaukkuni! "Miten se tiesi!? Miten se osasi!?" Kesäkuun puolivälistä asti minä ja Markku* olemme olleet erottamattomia, jopa siinä määrin, että kun minä olin kesälomalla, myös Markku lomaili ja käytin vain kangaskassia. Markku ei nimittäin pidä auringosta ja rantaelämästä samassa määrin kuin emäntänsä.

* Marc by Marc Jacobs, tuttavallisemmin Markku

Minne se kesä meni?

2011-08-16T20:48:00.000+03:00

Vaan mikä on tuo sää tuolla ruudun ulkopuolella? Eilen piti jättää fillari työpaikan kellariin ja sateenvarjottoman siirtyä tunneleita pitkin metro&ratikka -kombinaatiolla kotiin. Näinkö unta? Eikö viime viikolla vielä kirjoitettu, että tällä viikolla lämmin sää palaa. Eipä siltä näytä, eikä varsinkaan tunnu.

Päivän asu

2011-08-05T16:28:00.002+03:00

Tässä sitä jälleen olisi. ;)

Yllä:

Lempikengät - Swedish Hasbeens

Synttäreitä varten Monkista ostettu mekko (näyttää kuulemma kaihtimilta!)

Syksyä odottava Asoksen nahkatakki

No news, no shoes!

2011-08-05T16:19:00.001+03:00

Hyvää viikonloppua kaikille! Tämä tyttö luovii lentokentälle suuntana Kööpenhamina. Pieni viikonloppureissu odottaa.

Aatteita vaatteista

2011-08-04T21:00:00.000+03:00

Asupostauksia blogissani on tosiaan ollut viime aikoina enää harvakseltaan, jopa ei ollenkaan. Niitä on silloin tällöin kyselty kyllä. Ehkä vierastan nykyisin oman naamani näkemistä täällä turhankin paljon. Asusteista ja vaatteista tykkään yhä kirjoittaa ja etsin intohimoisesti netistä inspistä pukeutumiseen (kuvia siihen liittyen on esiintynytkin blogissa), mutta itseni olen jättänyt vaatteiden ulkopuolelle.

Yksi syy on se, että minulla on julkaistavien kuvien suhteen sellaiset laatuvaatimukset, että ilman ulkopuolista kuvaajaa en saisi itsestäni hyviä kuvia otettua. Ja koska minulla ei ole halua eikä kiinnostusta päivittäin tyrkyttää kameraa milloin kenenkin kanssaihmisen kouraan, kuvat päivittäisistä asuvalinnoista jäävät ikuistamatta.

Hyvillä kuvilla en nyt tässä tapauksessa tarkoita niitä kymmeniä, yliposeerattuja otoksia, joista yksi kelpaa kohteelle itselleen, sillä häntä tuskin enää tunnistaa siitä. Tarkoitan kivassa ympäristössä otettuja ja teknisesti laadukkaita kuvia. Se on itselleni toissijaista, näyttäisinkö kuvissani omasta mielestäni jumalattarelta ja henkeäsalpaavan upealta. En koskaan kuitenkaan näytä. Näytän siltä, miltä ihan oikeastikin näytän; tavalliselta. Kiiltokuvaus olkoon muita varten.

Syksyn asuste-wishlist

2011-08-03T11:09:00.003+03:00

Monkin syksy näyttää ihanalta! Nämä yllä huitoisin mieluusti menemään sitten J O S K U S, kun kesä loppuu ja syksy oikeasti alkaa.

Kuvat: Monki

Keittiöhaaveita

2011-08-01T19:45:00.000+03:00

Remonttihommat eivät ihan varsinaisesti vielä ole ajankohtaisia, mutta jossain vaiheessa syksyä ovat. Pakon edestä toimettomana vietettävä odotteluaika kannattaa siis hyödyntää keräämällä ideoita ja selvittämällä valmiiksi kaikki remontin yksityiskohdat etukäteen. Nyt on sopiva aika haaveilulle ja ideoinnille, sillä tarkempia suunnitelmia ei voi laatia ennen kuin asunnon mitat ja muut yksityiskohdat on paperilla ja selvät.

Kesä kuvina

2011-07-27T22:48:00.000+03:00

Kesällä en ole juuri blogia päivittänyt. Syksy tuo varman muutoksen tähän, sillä ensinnäkin edessä on kodinosto- ja kunnostusprojekti, joka muuten alunperinkin oli syynä blogin aloittamiseen. Kesä on tähän asti sujunut mahtavasti ja kuljettanut kotipihan lisäksi Turkuun festaroimaan, Tampereelle huvipuistohurvittelemaan, Singaporeen modernin aasialaiskaupungin menoa ihmettelemään, pienemmille retkille muun muassa Helsingin lähivesistöille sekä ystävien kesäpaikoille muun muassa Sipooseen ja Nastolaan. Kesässä yksi pahaista asioista on se, että viikonpäivillä ja kellonajalla ei ole merkitystä. On ollut ihanaa nautiskella kiireettömästi hyvästä ruuasta, ruuanlaitosta ja seurasta pitkin iltoja ja öitä. Paras tapa avata kesääni tähän asti on ehdottomasti tunnelmat kuvina.

Oman kotitakapihan kesäkeittiön avajaiset:

Ruisrockissa ja Turussa festaritunnelmaa maistelemassa:

Maisema purjehduskurssin mainingeilta:

Puutarha- ja grillijuhlia ystävien pihoilla:

Kesämakuja sieltä täältä:

Tärkeä merkkipäivä:

Singaporessa maailman menoa ihmettelemässä:

Tampereella hurvittelemassa:

Evakko kutsuu

2011-07-25T21:43:00.000+03:00

Yhä koditon ja kesästä entisestään laiskistunut bloggaaja täällä hei! Tämän viikon lopulla häämöttää muutto pois ex-kodista, mutta uutta omaa en vielä ole onnistunut itselleni saamaan. Olen nähnyt nyt noin 32 asuntoa, joista tarjouksen olen jättänyt neljästä. Kolmesti olen hävinnyt korkeammalle tarjoukselle ja yhdessä tapauksessa myyvä osapuoli perui koko jutun ennen kuin olin ehtinyt saada hyväksynnän tarjoukselleni kirjallisesti. No, ei jotain huonoa jollei hyvääkin. Kesä on leppoisaa aikaa olla evakkona ja elokuussa odottaa vielä viikon loma, joka vie minut suosikkikaupunkiini New Yorkiin kokonaiseksi viikoksi. Sitä odotellessa!

Tuhlaajatyttö tuli käymään

2011-06-29T21:26:00.000+03:00

Pitkällinen pidättäytyminen vaatevaraston kartutuksesta tuli kerralla tiensä päähän päiväksi, kun päätin pistää elämän risaiseksi ja vahvistaa kesägarderoobia ensi kerran sitten viime kesän. Yhtä pikku mekkoa lukuunottamatta pistin haisemaan ainoastaan alennusrekkien parissa. Alla kesähaknintojani. Kuvasta puuttuu vielä kukkamekko ja yksi hihaton musta kauluspaita. Eiköhän näillä pärjätä koko kesä. Seuraavaksi ostan asunnon! Kunhan sellainen vain löytyisi.

Kuvat: Monki, Weekday, Asos

Puukenkien paluu

2011-06-13T21:14:00.000+03:00

Toteutin viikko sitten vuodentakaisen haaveeni Hasbeensin sandaaleista. Onnekseni Aleksin Rizzo myi suosikkimalliani ja -väriäni. Nyt olen kopistellut (kuvainnollisesti, sillä kengät eivät onneksi kopise) reilun viikon menemään näillä! Niin mukavat ja niin kivan näköiset!

Kuva: Swedish Hasbeens

Nyt kolisee kovaa

2011-06-10T16:45:00.001+03:00

Se on totta! Ai mikä niin? No se, että S E N oiken tunnistaa heti, kun sen näkee! Nyt ei ole kyse unelmien prinssistä, vaikka pätee sama lainalaisuus sydämenkin asioissa. Nyt on kyse kodista. Olen törmännyt unelma-asuntooni jo näinkin "pian". Toisaalta olen juossut näytöissä kahden kuukauden ajan, seuraillut ilmoittelua vielä pidempään, joten sanoisin, että jonkinlaisen käsityksen tilanteen surkeudesta olen ehtinyt jo muodostaa. Noin 20 näkemästäni yksiöstä KAKSI tai ehkä kolme ovat toistaiseksi kelvanneet minulle. Ensimmäinen meni ohi, koska en ollut silloin vielä myynyt omaani. Toinen on yhä vapaana, mutta sen sijainti arveluttaa. Kolmas, eli tämä, mistä olen myös nyt nähnyt unia kaksi yötä peräkkäin, on juuri nappiosuma!

Unelmakotini ja minut erottaa tosin vielä yksi kinkkinen käytännön asia: Asunnon kylpyhuoneesta löytyi niin epämääräinen viritelmä, ettei innokaskaan ostajakandidaatti suostu edes keskustelemaan asuntokaupoista ennen kuin keskeneräiseltä näyttävä märkätilan seinä on tarkistettu ammattilaisen toimesta. En edes uskalla kuvitella, millaisiin ongelmiin minä ostajana, asunnon mukavanoloinen myyjä ja mahdollisesti sitäkin edellinen, remontin aikanaan teettänyt ex-omistaja joutuisivat, jos jossain vaiheessa hasardi-seinä paljastuisikin oletettua huonokuntoisemmaksi. Puhumattakaan homevaurioista tai talon rakenteisiin mahdollisesti karanneista vahingoista.. Näissä asioissa pitää olla tarkka! Okei, tunnustan: Minä en ole! Insinööri-isännöitsijä-isä onneksi on.

Jatkan taas haaveilua ja palaan asiaan, jos se etenee kannaltani suotuisaan suuntaan. Mikäli ette kuule tästä aiheesta enää mitään, vaan sisustusjuttuja alkaa tippumaan leirintäaluetta muistuttavasta väliaikaismajoituksesta, se tarkoittaa sitä, että unelma tästä kämpästä on sirpaleina, ja minä koitan tehokkaasti hyödyntää ihmisen uskomatonta kykyä unohtaa epämieluisat muistot asuessani loppukesästä teltassa.

Stadin tykein kirppari

2011-06-09T17:23:00.000+03:00

Nyt haluan kertoa huipusta itsepalvelukirpparikokemuksestani teillekin! Viime keväästä asti kertynyt tavara-arsenaali kellarissani vain paisui paisumistaan syksyn ja talven aikana, kun kaksi kalenteriin varattua kirpputorimyyntipäivää peruuntuivat viime hetkellä sekä viime heinäkuulta että lokakuulta. Luottokirppareideni Valtterin ja Hietsun myyntipöytäjonot olivat sitä tasoa, etten edes minä järjestelmällisenä aikatauluttajana ja kalenterin orjana olisi voinut sitoutua 7 viikon päässä häämöttävään lauantaipäivään. Sää (joka oli syynä viimekesäisen kirpparipäivän perumiseen - kyllä, kyse taisi olla koko loppukesän ainoasta huonosta päivästä) on olennainen tekijä ulkokirpputorilla seistessä ja Valtteri ei suoraan sanottuna kesällä houkuta.

Hyvistä kuulopuheista rohkaistuneena varasinkin lopulta pöydän itsepalvelukirpputori Kaivarin Kanuunasta Merikadulla. Otin aluksi pöydän kahdeksi viikoksi, joka muuten maksaa 100 euroa, mutta ensimmäisen viikon jälkeen päätin jatkaa vielä viikolla. Kolmen viikon hinnaksi tuli siis 150 euroa. Etukäteen mietin ja jännitin juuri pöytämaksuasiaa; tulenko saamaan omani pois, mutta pelko oli turha!

Pointti ja riski itsepalvelukirpputorissa on se, että merkitsemäsi hinta pätee, jolloin et voi tinkimisen sallimalla varmistaa sitä, että todella pääset tavarasta eroon. Toisaalta, kun kaapissa on useita vaatteita, joista ei ole aivan varma haluaako luopua, on lohdullista lätkäistä esimerkiksi entisille lempisaapikkaille hintaa 15 euroa ja vain katsoa, ostaako joku ne. Itse pääsin eroon hurjasta määrästä itselle tarpeettomaksi jäänyttä vaatetta ja asustetta, minkä lisäksi ne jopa muuttuivat kohtuullisella kurssilla euroiksi! Sanoisin siis yhden kolmeviikkoisjakson perusteella salaisuuden olevan se, että pöytä ja rekki kannattaa täyttää sopivalla sekoituksella niitä euron/kahden ja 10-25 euron tavaroita. Näin palvelet toisaalta kaikenlaista asiakaskuntaa, mutta voit myös saada kivoista ja käyttämättömistä aarteistasi kunnon hinnan. Peli on reilu! Jos joku pitää hintaa liian kovana, hänen ei tarvitse ostaa.

Kävin viikkojen aikana kirpparilla pyörähtämässä 3-4 päivän välein. Vein pariin otteeseen tavaraa lisää ja siistin rekin joka käynnillä, sillä tavara tuppaa vaeltelemaan naapuripöydille ja päätymään henkareista pöydälle yhdeksi kasaksi. Lisäksi kassa säilyttää myytyjen tuotteiden hintalappuja 4 myyntipäivän ajalta taaksepäin. Eli jos esimerkiksi jakaa myyntipaikan kavereiden kanssa, ja jokainen on merkannut hintalappunsa tunnistettavasti, voi jokainen myyjä pitää kirjaa, kuinka paljon juuri hänen kamojaan on myyty.

Erikoismainintana on lisättävä, että kirpparin henkilökunta on aivan mahtavaa! Minulle jopa soitettiin erään kerran, kun jostain tuotteesta oli hintalappu pudonnut ja kassa halusi varmistaa, millä hinnalla se myydään. Lopputulemana kolmen viikon aikana pöydästä myytiin reilut 150 tuotetta ja myyntiä kertyi lähemmäs 700 euroa.

Kuvat: Kaivarin Kanuuna

Sovitus

2011-06-08T18:10:00.000+03:00

Kun alkaa radikaalisti vähentämään omia asuinnneliöitään, on tilalle saatava vastaavasti jotain muuta hyvää. Tässä tapauksessa itselläni on hakusessa keskeinen sijainti (lue: järkyttävät neliöhinnat.) Näin ollen on itsestään selvää, että kaksio vaihtuu yksiöön, jollei ihmettä tapahdu, ja joku ihana Lakerillan lukija haluaa myydä minulle keskustakaksionsa käypään yksiön hintaan. Pretty please?

Olen jauhanut loputtomasti valkoisesta puulattiasta, joka on saatava. Lisäksi olen todennut, että nykyisistä huonekaluistani mukaan on mahduttava: sänky (160cm - EI, parvelle en enää kiipeä. Ne ajat jäivät taakse Harjun yksiöön neljä vuotta sitten!) Artekin ruokapöytäni (135cm x 85 cm) sekä rakas divaanisohvani (mitat tuntemattomat, leveimmillään lähemmäksi 2m, syvyyskin varmasti kapeimmasta kohdasta metrin, divaanin kohdalta 1,5m)

No koska ruhtinaallinen avaruus tulee vaihtumaan rahvaaseen käytännöllisyyteen, lohduttaudun ajatuksella, että voin hankkia hyvitykseksi pieniä arjen luksukseksi laskettavia silmäniloja, kuten Smegin jääkaapin ja entisessä elämässäni tutuksi tulleen Rancilion espresso-koneen. Katsotaan mitä minä vielä keksin... Edessä lienee pitkiä viikkoja ja ehkä kuukausiakin, joiden aikana ehtii haaveilla ja paisutella unelmiaan!

Edessä taitaa olla bloggauksen kannalta pelkkää asuntohaaveista ja muutosta jauhamista, mutta minkäs teet, kun se on nyt ajankohtaista ja vie ajatuksista valtaosan heti työpaikan oven sulkeuduttua takana. Toisaalta lupauksena annettakoon se, että sisustusjuttuja lienee edessä pitkäastä aikaa oikein olan takaa, kunhan jossain vaiheessa löydän unelmakotini ja pääsen asioissa niin pitkälle, että on aika asettua taloksi.

Lähtölaskenta

2011-06-03T15:00:00.003+03:00

Hengissä ollaan! Blogille ei ole riittänyt aikaa viime viikkoina ajatuksia enempää, mutta kaikkea on ehtinyt tapahtua. Muun muassa se, että asunnolleni on löytynyt ostaja. Asia vetää samanaikaisesti älyttömän haikeaksi ja surulliseksi mutta toisaalta yltiöriemukkaaksi ja helpottuneeksi.

Tokihan tähän luopumisen tuskaan on saanut valmistautua jo huolellisesti, sillä lähestyvän putkiremontin vuoksi asuntoa (ihanuudestaan huolimatta) ei suoranaisesti revitty käsistä. Aina, kun päätös on meinannut kaduttaa, olen käynyt läpi asuntoilmoituksia ja jatkanut haaveilua tulevasta kaupunkiyksiöstäni. Toinen loistotapa muistuttaa itseään siitä, että putkiremontti ei ole herkkua, on uusi suosikkiblogini, jota olen (sattuneista syistä) kaikessa hiljaisuudessa fanittanut jo useampia kuukausia. Käykää ihmeessä viihtymässä ja nostattamassa verenpainettanne Putkiremonttipäiväkirjan parissa. LOISTAVAA LUETTAVAA ja erittäin opettavaista kaikille, jotka suunnittelevat teetättävänsä muutostöitä asunnoissaan putkiksen yhteydessä.

Monki täyttää vuoden!

2011-05-17T12:39:00.004+03:00

Ajatella, että siitä on jo vuosi, kun todistimme Helsingin Aleksanterinkadulla todellista avajaisjuhlahumua ja sadat ihmiset jonottivat sisään Monkin ja Weekdayn uunituoreisiin myymälöihin. Muistan kaiken kuin eilisen! Nyt tulevana lauantaina liikkeet juhlivat 1-vuotissyntymäpäiviään. Kaikki ajoissa osoitteeseessa www.monki.com/party ilmoittautuneet ovat tervetulleita!

Monkin Event Facebookissa.

https://www.facebook.com/event.php?eid=211278892225525

Aasian New York

2011-05-03T22:24:00.000+03:00

Sain pääsiäisenä nauttia harvinaista luksusta ja pääsin muutaman päivän reissulle itselleni uuteen maailmankolkkaan, Hong Kongiin. Monin tavoin, muun muassa valitettavasti hintatasoltaan, hyvin länsimaalainen kaupunki hurmasi minut mennen tullen. Käymistäni Aasian kaupungeista Hong Kong nousi samantien suosikikseni. Toki nähtävänä on yhä ilmeeltään ja arkkitehtuuriltaan hieman futuristisemmat Aasian keupungit kuten Singapore ja Tokio, mutta Hong Kong vei kirkkaasti voiton Bangkokista ja Kuala Lumpurista minun mittareissani.

Kolmessa ja puolessa päivässä ehtii yllättävän paljon. Meillä ei ollut suuninteltua matka-agendaa vaan tarkoituksena oli ottaa löysin rantein. Nukuimme joka päivä pitkälle iltapäivään, olihan kyse lomasta, ja lähdimme liikkeelle rauhassa ilman totuttua äkkiä ulos hotellista ettei päivä mene hukkaan -paniikkia. Kiertelimme eri kaupunginosia, kävimme muutamassa nähtävyydeksi luotiteltavassa kohteessa ja söimme hyvin. Siinä rennon loman ainekset minun makuuni. Pientä shoppailua ehdin harrastaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Tässä tunnelmia pääsiäisviikonlopulta ja reissusta.

Suuret kaupungit yksinkertaisesti sopivat minulle.
Rakastan väenpaljoutta ja katuvilinän ihmettelyä.

Näkymiä Victoria Peakilta. Tiedät olevasi korkealla,
kun pilvenpiirtäjien katot ovat selvästi alapuolellasi.
Upeat olivat maisemat, turha kai mainita.

Ruoka oli loistavaa, palvelua ei ollut nimeksikään.
Sen sijaan lisäpisteet siitä, että ravintolaan
sai viedä omat viinit.

Paikallinen erikoisuus: Kaksikerrosratikat

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta. Korkealla oltiin.

Obsessio!

2011-04-19T17:53:00.000+03:00

Olen totaalisen pakkomielteen vallassa liittyen tulevan asunnon lattiamateriaaliin. Hetkellisiä hairahduksia, joiden aikana olen ollut valmis hyväksymään parketit ja kirjavat puuviritelmät, lukuun ottamatta olen täydellisen vakuuttunut, että mikäli tulevassa kodissani ei ole valkoista puulattiaa, sellaisen sinne teetän. Eli se siitä muuttovalmiudesta. Runsas asuntonäytöissä ravaaminen on myös avannut silmäni sellaiselle tosiasialle, että muuttovalmista asuntoa (minulle!) ei ole. Jokaisessa kivassakin kodissa olen nähnyt vähintään ison nipun ovia, jotka pitäisi vaihtaa (sekä kaapistojen että huoneiden) + edellä mainitun lattia-aspektin. Sivuhuomautukseni haluaisin ihmetellä, miksi vanhoissa taloissa sijaitsevissa asunnoissa on monissa vaihdettu alkuperäinen kylpyhuoneen puuovi kammottavaan, höttöohueen lärpäkkeeseen? Katsokaa nyt näitä kuvia. Eikö vain, että selkeä yhtenäinen vaalea lattia suurentaa ja selkeyttää pienemmänkin tilan!?

WeHeartIt

Auroran henkarit

http://husligheter.elle.se/

Sohvani on linnani

2011-04-10T19:00:00.004+03:00

Koska kotona ollessa elämä keskittyy useimmiten huomaamattakin tiettyyn paikkaan, rakastamani tummanharmaa sohva on mielestäni ansainnut kappaleen täällä blogissa. Etenkin nyt, kun haaveilen muutosta, tiettyjen elementtien tajuaa haluavan mukaansa hinnalla millä hyvänsä.

Sohvalla luetaan lehteä, toisinaan syödään, nukutaan päiväunia, katsotaan tv:tä askarrellaan kaikkea mahdollista, roikutaan netissä, mikä puolestaan tarkoittaa että sohvalla luetaan blogeja, etsitään uutta musiikkia Spotifyin loppumattomille listoille, chatataan, puhutaan puhelimessa, you just name it!

Tänään olen edellä olevan listan lisäksi muun muassa ommellut sohvalla sekä täyttänyt erinäisiä tärkeitä ja virallisia lomakkeita yhteen sun toiseen asiaan liittyen. Sohvalla on myös juhlittu lukuisat kerrat (siihen mahtuu yli 10 ystävää kerralla, testattu on) puitu elämää suurempia asioita niin asukkaiden kuin satunnaisten vierailijoidenkin kesken, minkä vuoksi on itketty ja naurettu (onneksi jälkimmäistä enemmän kuin ensimmäistä) - jopa erottu. Sohvalta on myös alkanut uusi kaunis vaihe elämässä.

Sohvalla on majoitettu kavereita läheltä ja kaukaa. Tämä sohva on siis enemmän kuin kaluste. Joskus sanotaan, kunpa seinät osaisivat puhua ja kertoa menneistä. Minä toivoisin, että tämä sohva osaisi, tosin niitä asioita ei kenelle tahansa kuiskittaisi. Tänään oli ihana keväinen päivä, ja taas tuntui vapulta. Minä en tiedä vielä missä osoitteessa vappuni tulen viettämään tai missä kotini tuolloin on. Yksi on varmaa, sohva muuttaa sinne minne minäkin.

(Sohva ostettu Askosta joskus 2008)

Muuttokuume

2011-04-06T20:37:00.002+03:00

Kuume huitelee nyt jossain 38,2 asteessa. En minä kipeä ole vaan muuttokuumeen kourissa. Hiljainen asuntomyynti-ilmoitukseni vaihtui ihan todelliseen myyntiin ja haaveiluni uudesta kodista kiihtyy samaa tahtia, kun mitä ehdin asiaa mielessäni hautoa. Toistaiseksi lääkitsen uusiutumiskaipuuta katselemalla loputtomasti ympäri nettiä bongaamiani inspiskuvia. Tässä muutama silmää hivellyt kuva Husligheteristä.

Minä tahdon unelmakodin

2011-04-01T07:44:00.001+03:00

Päätin kirjoittaa kokonaan erillisen postauksen toiseen anonyymin kommenttiin liittyen edellisen viestini kommenttilaatikossa. "Tulevan asuntoni kriteerit"... Hmm, tähän pitäisi olla helppo vastata, sillä olen käynyt niitä mielessäni läpi uudelleen ja uudelleen. Ensinnäkin budjettini huomioon ottaen on selvää, että seuraava kotini on oleva yksiö, tai sitten hyvin pieni kaksio. Haluan asua kävelymatkan päässä (sallin pitkähkönkin kävelymatkan) työpaikastani, joka ympäripyöreästi sanottuna sijaitsee ydinkeskustassa, kivenheiton päässä Rautatieasemasta.

Haluaisin muuttovalmiin kodin. Taloyhtiön isot remontit saisi myös olla tehtynä. Olen valmis maalaamaan seinät ja katon, jos ennestään olemassaolevat värivalinnat ovat liian tajuntaalaajentavia makuuni. Voin myös esimerkiksi teetättää lavuaarin alle allaskaapin sellaisen puuttuessa, vaihdattaa kaapistojen ovet uusiin (kiiltävän valkoisiin!) ja harkita ääritilanteessa (hinnan ollessa kohdillaan) jopa muovimatolla verhoillun lattian päällystämistä puulankkulattialla. MUTTA, ennen kaikkea toivoisin tulevan kotini olevan elämäni ensimmäistä kertaa "avaimet käteen" -tyyppinen ratkaisu. Edellisiä kahta kotia on remontoitu 4-9 kuukautta työpäivien jälkeen, kaikki viikonloput ja lomat, kunnes vihdoin hermoromahduksen partaalla olevat asukkaat ovat v i h d o i n saaneet kantaa kamansa sisään ja asettua taloksi. Olen jo nyt lyhyen luotauksen jälkeen huomannut, että monia asuntoja myydään hyväkuntoisina, mutta todellisuus on, että ne kaipaisivat TOTAALISTA pintaremonttia (vähintään). Toisaalta olen katsellut kuvia asunnoista, jotka myyjän mukaan ovat "tyydyttävässä" kunnossa, mutta joihin muuttaisin suoraan riemusta kiljuen (ja minä olen kriittinen, sillä nykyistä kotiani alan myymään kuvauksella "kunto: erinomainen".

Haluaisin näkymän. En oleta saavani käytössäni olevalla rahalla 8. kerroksen terassiasuntoa naapuritalojen kattojen yläpuolelta hissillisestä taloyhtiöstä, mutta haluaisin nähdä muuta kuin roskiskatoksen (tästä sain aikoinaan nauttia Harjussa kaksi vuotta) ja haluaisin, että voisin toisinaan unohtaa kodissani ikkunan auki kotoa lähtiessäni, mitä ensimmäisessä kerroksessa en uskalla tehdä. Niin kauan kuin minulla on kaksi toimivaa jalkaa, minulle käy hyvin hissittömät talot. Ensimmäisen kerroksen edut ovat toki myös merkittäviä: Ensinnäkin muuttaminen ja myöhemminkin tavaran siirtely on naurettavan helppoa (ikkunasta suoraan kadulta sisään). Toisaalta vanhemmille huonosti liikkuville ihmisille on suuri helpotus, jos saa hissittömästä talosta alakerran asunnon. Kolmanneksi taloissa, joissa ei ole summeria eikä ovikoodia, on huomattavasti mukavampi emännöidä juhlia, kun ei tarvitse jokaista 20 vierasta hakea yksi kerrallaan neljä kerrosta alempaa. Alakertalaisen ikkunaan voivat vieraat koputtaa kadulta ja heille fvoi antaa avaimet suoraan kouraan.

Olen toki joustava. Tiedän myös, että asuntokaupoilla useimmiten tarvitaan kompromisseja. Kaikkea saa harvoin. Kuitenkaan minulla ei ole kiire. Voin etsiä ja tutkia tarjontaa rauhassa kuukausikaupalla ennen kuin tarvitsee tarjouksia jättää. Tiedän myös, että pikkuisen pääkaupunkimme keskusta-alueen laidat kätkevät uumeniinsa kymmeniä unelma-asuntojani. Eri asia on se, tuleeko niistä yksikään myyntiin juuri silloin, kun itse etsin kotia tai riittääkö varani. Olen myös jo nyt nähnyt kuvia asunnoista, jotka ainakin netin perusteella sopisivat minulle hetipaikalla. Jos kesä kääntyy syksyksi, enkä yhäkään ole löytänyt passelia asuntoa, voin aina laajentaa hakureviiriä, jolloin tarjonnan määrän pitäisi kasvaa huomattavasti!

Minimikoko asunnolleni saisi olla 25 neliötä. Sen alle en halua mennä (tai kyseessä saa olla todella unelmapohjaratkaisu), koska kalustusvaatimusteni mukaan asuntooni on mahduttava sängyn lisäksi sohva ja ruokapöytä sekä muutama muu pakollinen pikku kaluste. Haluan kotiini myös pesukoneen. Siskoni asuu tällä hetkellä 28-neliöistä asuntoa, jonne mahtuu täydellisesti juuri nuo em. asiat. Parvi ei tule kyseeseen, jollei sinne pääse portaita (ei tikkaita enää kiitos!) ja korkeus riitä vähintään kunnolla istumiseen.

Mitäköhän vielä... Minulla on nyt unelmien koti, mutta valitettavasti ei enää omien unelmieni. Tietyt asiat on etsintöjä suitsiakseen listattava itselleen selvästi, sillä haaveiden toteuttamisessa kannattaa lähteä ajatuksesta, että kompromissejä ei tehdä ennen kuin on varma, että täydellisyyttä ei olekaan olemassa. Jos joku teistä tietää myyntiin tulevista unelmakodeista keskustassa, otan vinkit kiitollisena vastaan ja toivon, että kyseessä olisi juuri tuleva oma unelmani.

Hiljaa hyvä tulee

2011-03-30T12:03:00.003+03:00

Olen painiskellut jokusen tovin suuren päätöksen kanssa, joka koskee asumisjärjestelyjäni. Alan taipumaan sellaiseen kantaan, että myisin nykyisen kotini, rakkaan kaksioni, ja muuttaisin omia tilatarpeitani paremmin vastaavaan yksiöön ja mahdollisesti aivan keskustaan. Saa nähdä mitä kevät tuo tullessaan ja etenkin, mistäköhän päin Lakerilla-blogia tulevaisuudessa päivitetään. Väistämättä myös sisustusaiheiset jutut muuttuisivat olennaisesti, jos asuinneliöni esimerkiksi puolittuvat tulevaisuudessa. Aloitin varovasti ja päätin hieman raottaa asuntokaupan ovea laittamalla asunnon toistaiseksi hiljaiseen myyntiin. Näin pääsen kartoittamaan kotia etsivien kiinnostusta ja ihmiset pääsevät kurkistamaan, mitä tarjolle ehkä pian tulee. Ehkä joku teistäkin tuntee jonkun, joka etsii parhaillaan muuttovalmista kotia.

(Kuva: omani, vaikka tuossa toisin lukeekin.)

Lisää tietoa täältä:

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6642969

Globe Hope

2011-03-19T17:59:00.000+02:00

Kävin alkuviikosta ensimmäistä kertaa Globe Hopen liikkeessä Lasipalatsissa. Liike on sijainnut paikalla vuoden verran ja vaikka osa merkin tuotteista oli tuttuja ennestään, yllätyin muun muassa laajahkosta vaatevalikoimasta. Aiemmin yhdistin merkkiin lähinnä kassit ja pussukat sekä pienet asusteet. Kaikki merkin tuotteet valmistetaan kierrätysmateriaaleista ja ovat näin ollen yksilöllisiä. Tässä poimintoja suosikeistani.

Kameralaukku

Turvavyöt ovat saaneet uuden elämän toalettipussukoina.

Tämä on muuten käsittämättömän kestävä materiaali!

Suosikkimekkoni on valmistettu Finnairin

lentoemäntien vanhoista housuista.

Myös tämä mekko on entisistä lentoemojen

asuista tehty.

Söpö putkikassi

Tukevasta armeijan säkkikankaasta on ommeltu

mekko, jonka kohdalla ei varsinaisesti

laskeutuvuudesta voida puhua.

Pehmeitä sävyjä

2011-03-19T14:38:00.006+02:00

Uusi keväthuivini näyttää riemastuttavalta pisteeltä i:n päällä eteisen jakkaralla, kun vielä peilin päälle ripustamani pallovalosarjan varjostimissa toistuu tismalleen sama sävymaailma kuin huivissa. Joskus tavarat vaan löytävät paikkansa silmän räpäyksessä vahingossa.

Artekin aarteeni

2011-03-09T17:30:00.000+02:00

Lauantaina istuttiin iltaa vanhojen ystävien kanssa ja siitä tulikin sitten viimeinen ilta toimistopöydän ympärillä. Maanantaina sain vihdoin uudenkarhean Artekin pöydän kotiin. Linkin kuvan pöydässä on musta kansi, mutta omani on valkokantinen. Käsittämätöntä, minkä muutoksen pöytä saa aikaan. Eniten ero johtuu puhtaanvalkoisesta väristä verrattuna aiempaan tummaan pöytään, puhumattakaan tuosta väliaikaisesta vaalean puunvärisestä kannesta. Toisaalta pöydän mitat ovat myös edeltäjiään erilaiset. Syvyyttä on pöydässä miltei 10 senttiä enemmän, joten vihdoin kuusi henkeä pystyy aterioimaan hieman väljemmin samanaikaisesti. Kumma juttu, miten sitä ihminen leimautuukaan tiettyihin esineisiin ympärillään, sillä olen päätynyt hankkimaan samanlaisen ruokapöydän, minkä ympärillä aterioin, askartelin ja tein läksyjäni ensimmäisten 20 elinvuoteni aikana päivittäin. Vanhempieni kotona on siis sama valkokantinen pöytä, joka on kuulemma palvellut moitteetta jo yli 30 vuotta. Edes jalkoja ei ole tarvinnut kertaakaan kiristää.

Ja taas myllätään

2011-03-05T12:39:00.007+02:00

Kuukausi sitten kirjoitin, että asuntooni on tullut lisää tilaa, kun sinne jäi poistuneiden huonekalujen jäljiltä aukkoja. No nyt sitten jälleen yhden muuton seurauksena tilanne onkin päinvastainen. Siskoni muutettua viikko sitten, useat hänelle pari vuotta sitten lainaamani kalusteet palasivat luokseni ja täyttävät nyt kotiani liiankin kanssa. Suurin osa paluumuuton tehneistä mööpeleistä menee säilytykseen kellariin, koska en tarvitse niitä ja tykkään ettei asunto saa olla liian täynnä. Nyt kuitenkin kellaria täyttää väliaikaisesti läjä tavaraa, joka ei ole minun, ja lähteekin sieltä pois viimeistään loppukeväästä. Alkaako kuulostaa hieman sekavalta? Ensin minulla on lainassa huonekaluja, jotka lähtivät omistajalleen, sitten itse pois lainaamani kalusteet palavat luokseni, kellariani täyttää jonkun muun kuin omat tavarani jne jne.. Nooh, nyt kuitenkin elelen 99-prosenttisesti omien huonekalujeni keskellä, joista kuitenkin osa on tämänhetkisillä paikoillaan väliaikaisesti. Muun muassa tv-tason virkaa toimittaa tällä kertaa vanha sohvapöytäni, joka muun muassa palasi siskon luota.

Lepakkotuoli ei ole minun, vaan sijaiskodissa. Harmi, ettei sille oikein ole tilaa olohuoneessa, joskin ei muallakaan.

Metallinen hylly on myös yksi kellariin matkalla olevista kalusteista.

Never say never

2011-03-03T19:17:00.000+02:00

Nyt on jossain määrin maailmankirjat sekaisin. Talouteeni saapui eilen pari saapikkaita, eikä suinkaan mitä tahansa bootseja, vaan vuosia runsaasti kieroonkatsomani UGG:t. Sen lisäksi, että olen hitti-ilmiön alusta saakka vannonut, että itse en koskaan aio moisia kummajaisia hankkia, en ole myöskään liiemmin pitänyt niiden ulkonäöstä. Syy, miksi olen nyt vuosia ilmiön ensi aallon jälkeen syönyt sanani, on yllättävä; nimittäin käytännöllisyys.

Varovaisen arvioni mukaan teistä lukijoistakin vähintään 50 prosenttia omistanee UGGit (correct me if I'm wrong!) tai vastaavat ja myös käyttää niitä ahkerasti päivittäin. Aion senkin uhalla kertoa oman näkemykseni tohvelisaappaista. Olen siis yhä sitä mieltä, että kyseiset tallukkaat kuuluvat kotipihalle, mökille, koiran ulkoilutukseen, lähikauppaan, harrastustoimintaan kulkemiseen (lue tuulipuvun tai toppavaatteiden kanssa puettavaksi) tai roskien vientiin. Ja juuri näiden syiden edessä- paitsi koiranulkoilutus, valitettavasti minulla ei vieläkään ole (espanjanvesi)koiraa - jouduin tänä talvena nöyrtymään. Taisin muuten tahtomattani referoida talviversiot crockseista, joista ei tässä tämän enempää. Mikäli menneen talven lumet ja kelit ovat edessä tulevinakin vuosina, tein hyvän hankinnan.

Olen toivonut lähes päivittäin viimeisten kuukausien aikana omistavani lämpimät, nopeasti jalkaan vedettävät, nauhattomat/vetoketjuttomat kengät, joissa olisi vartta, mutta ei liikaa. Nämä speksit siksi, jotta kengät saisi vedettyä jalkaan myös esimerkiksi toppahousujen tai kapealahkeisten housujen kanssa. Tähän asti kyseisissä tilanteissa olen joutunut ratkaisemaan asian pukemalla jalkaan villasukat ja kumisaappat. Käytännöllistä ehkä sekin, mutta kun ulkona on lunta puoleen reiteen ja pakkasta -20 astetta, kumisaappaissa lähikauppaan hiipparoiva tyyppi on jo lähes naurettava näky. Lisäksi harvemmin talvisille mökki- tai laskettelureissuille tulee pakanneeksi mukaan lantsareita.

UGGit eivät lisäksi paina kassissa juuri mitään, ne pitävät jalat lämpiminä ja ovat nopea pukea jopa yhdellä kädellä, toisin kuin maiharit, jotka ovat olleet luottokenkäni aina silloin, kun kumisaapastyyli ei ole tullut kyseeseen. Lisäksi maihareihin kun ei ole tarkoitus mahtua paksua villasukkaa, niiden pukeminen paukkupakkastalvena useamman kerran päivässä on oma tehtävänsä. UGG! Olen puhunut.

Omani ovat siis mustat, lyhytvartiset sekä pintanahkaa.

Mikä on teidän suhtautumisenne UGGeihin?

Pukeudun, olen siis olemassa

2011-03-03T16:42:00.002+02:00

Ihmeiden aika ei ole ohi! Sain hyvän syyn postata piiitkäastä aikaa nähtäväksenne päivän asu -kuvan, sillä eilisissä Monki magazinen kolmosnumeron julkkaribileissä paikalla oli Elle, ja lehden sivuilla on nähtävillä tunnelmia kuvien muodossa. Sieltä löytyy myös allekirjoittanut myhäilemästä, joten tässä tosiaan todiste siitä, että olen yhä olemassa, vaikkei naamani olekaan täällä blogin puolella kovin usein vilahdellut. Lisää tunnelmia bileistä täällä.

Kuva: Leila Sounio / Elle

Elisa Suokon kuvateksti alkuperäisessä jutussa sanoo jo olennaisen, mutta toistetaan vielä täälläkin: eli paitapusero ja neule ovat Monkista ja kengät Nilsonista. Mikä tässä kuvassa jää piiloon, on neuleen kyynärpäiden yksityiskohdat eli ruskeat tekonahkapaikat.

Go green!

2011-02-24T19:27:00.002+02:00

Nyt alkaa mittari täyttyä minullakin tuosta pakkasesta! Yleensä en jaksa energiaani tuhlata säästä purnaamiseen, sen kanssa kun joutuu vain elämään. Onko ristiriitaisempia sääilmiöitä taas hetkeen nähty!? Ikkunan läpi katsottuna ulkona näyttää keväältä, jos vain pystyy sivuuttamaan ikkunan pielessä hälyttävän lämpömittarin, jonka elohopeaa ei miltei pohjalukemilta näe. Sen lisäksi, että olen kyllästynyt sonnustautumaan kolmatta kuukautta joka aamu makuupussiin (lue: untuvatakkiin), on toinenkin syy siihen, miksi vetiset kevätkelit eivät pelota! Akuuteimpaan vedenpaisumukseen auttavat uuden karheat kumpparit, joista kiitos Tretornille.

Kunhan kaikista pahin jääpeite hieman sulaa kaduilta, pääsen lenkkipoluille juoksentelemaan säästä riippumatta PUMAn goretex-lenkkareilla. En tajua, miten olen viitsinyt sinnitellä kaikki nämä vuodet peruslenkkareilla, jotka ovat vesikelillä sekä kylmällä säällä suurin piirtein sukan tasoa. Kevät näyttää siis väistämättä vihreältä - jollei luonnosta väriä löydy, niin ainakin omasta kenkäkaapistani löytyy.

Valoa tunnelissa

2011-02-17T11:28:00.001+02:00

Viime päivinä olen ollut onnekas ja saanut nauttia kauniista aurinkoisista aamupäivistä rauhassa kotona. Asunto näyttää taas ihan uudelta paikalta, kun harvemmin pääsee viettämään talviaikaan sitä päivän valoisinta hetkeä kotona. Olen kokenut ahaa-elämyksiä ja todennut, että onhan tämä sittenkin melko valoisa ja ihana asunto, jos vain joskus pystyisi oleskelemaan täällä verhokaihtimet avattuina. Ensimmäisen kerroksen asujana joudun pitämään pimeinä vuodenaikoina kaihtimet kiinni 90 prosenttia ajasta. Nyt olen päässyt myös ihailemaan kätteni jälkeä eli maanantaisen maalausurakan lopputulosta, jonka onnistumisesta suuri kiitos menee Mikolle, joka sattui soittamaan juuri, kun olin aloittamassa hommia. Mikko muistutti, että "telassa pitää olla koko ajan runsaasti maalia, sillä kuiva tela saa aikaan vain huonoa jälkeä, ja että painaa ei saa". Alkuun päästyäni totesin välittömästi, mikä ohjeiden merkitys oli. Heti kun telasta akoi maali loppua, jälki alkoi olla epätasaista. Nämä olivat asioita, jotka ovat varmasti itsestäänselvyyksiä jokaiselle vähänkään seiniä maalanneille. Minulle sen sijaan jokainen neuvo oli kallis, sillä mitään touchia ei hommaan ennestään ollut. Kuvien myötä fiilistelemään lomaviikon saavutuksia...

Step by step

2011-02-15T19:54:00.004+02:00

Talvilomalta hei! Lomaviikon suomien arkivapaapäivien ansiosta olen saanut kodin kunnostusprojektia giganttisen loikan eteenpäin. Tänään tv:n taustaseinä sai uuden värin. Tämä oli lähtötilanne:

Värivaihtoehtoina minulla oli päällä näkyvä sävy Toro, josta on melko mahdotonta saada vain kuvan puolesta selvää. Toinen vaihtoehto oli hieman vihertävämpi tummanharmaa, lähes musta sekin, joka näkyy alemmassa liuskassa oikeassa reunassa. Valitsin Toron.

Ensimmäisen kerroksen jälkeen olin hieman jo huolissani omista maalarintaidoistani, mutta yritin muistaa, että kerros kerrokselta jälki paranee, mikäli vain muistaa maalata riittävän ohuita kerroksia.

1. kerros

3 kerroksen jälkeen ennen reunateippien poistoa.

Hätäratkaisuja vol.2

2011-02-06T10:12:00.000+02:00

Olen maininnut useampaan kertaan, kuinka kodista uupuu sitä sun tätä tällä hetkellä. Peili on yhä noutamatta eteiseen. Olen päättänyt, että seinustalle nojailemaan tulee Ikean Songe-peili. Toistaiseksi tyhjää seinää asuttaa väliaikaisesti yöpöytäni sekä makuuhuoneen puolelta nostettu kultareunainen peili. Vaikka peili on kaukana kokovartalomallista, eteisessä on vaan niin pakko olla peili, että tämän rajoitutetun kuvajaisen kestää toistaiseksi. Viihdejärjestelmät ne vasta onkin huippuunsa viritetyssä tilassa tällä hetkellä. TV ja muut kapistukset keksin nostaa tyhjien viinilaatikoiden päälle, sillä aivan lattiatasossa niitä oli hankala operoida. Näillä mennään nyt toistaiseksi, kunnes ehdin paneutua sisustusprojektiin. Minulla alkaa nyt talviloma, joten enköhän sen aikana saa asioita edistettyä. Suurin haaveeni on tällä hetkellä maalata tuo tv:n taustaseinä jollakin dramaattisella tummalla värillä. Täytyy alkaa tutustua maaliliikkeiden värikarttoihin. Onko ideoita, mikä on vuoden 2010-luvun kuumin sisustusväri?

Vapise Artek

2011-02-05T18:04:00.004+02:00

Vuoden 2011 sisustusteema on omaan ruokailtuilani suuntaan vilkaisun perusteella toimistoromantiikka. Jos Stockmannin toimitusaika-arvio pitää paikkansa, uusi Artekin ruokapöytäni on noudettavissa tavaratalon keskusvarastolta 5-8 viikon kuluttua nykyhetkestä. Tämä on kuitenkin melko pitkä aika olla ilman pöytää, joten käännyin entisen työpaikan toimistokalustevaraston puoleen, josta liikeni minulle lainaan jouten ollut peruspöytä. Vapise Artek, vuonna 2011 koti sisustetaan toimistomööpeleillä! Ei hullumpi, vai mitä sanotte?

Päiväuni

2011-02-03T22:40:00.003+02:00

Tarvitsen monia asioita, mutta nilkkurit eivät totisesti ole yksi niistä. Ruokapöydän virkaa toimittaa tällä hetkellä vanha toimistopöytä ja televisio on nurinpäin käännetyn puulaatikon päällä. Kiroan ja kiitän siis Issuesia siitä, että päiväuneni tulevat pyörimään vastaisuudessa mustissa Acnen Cypresseissä.

Ai niin. Yksi asioista, joita kotoani kiperästi uupuu, on yhäkin kokovartalopeili. Ja koska en näe itsestäni kuin hartiaseudun, voin vaikka kuvitella jalkaani Cypressit, vaikka totuus tuleekin Ellokselta ja toisinaan Nilsonilta.

Keväisiä visioita

2011-01-31T18:49:00.006+02:00

Viimeperjantainen visiitti H&M:n showroomille oli ensimmäiseni. Oli kiva käydä kurkistamassa ennakkoon, miltä tuleva kesä näyttää H&M:n silmin. Esittelenpä siis kuvina eniten silmää miellyttäneitä vaatteita ja asukokonaisuuksia. Täytyy tunnustaa, että en ole ennätyksellisen pitkään aikaan käynyt H&M-myymälöissä tekemässä löytöjä, jollei hiuspinnejä, huulikiiltoja ja erinäisiä Hello Kitty -pienesineitä lasketa, mutta johtunee siitä, että en ole juuri muutenkaan käynyt vaatekauppojen tarjontoja järjestelmällisesti läpi enää aikoihin. Olen suorittanut osani window shoppailusta nettikaupoissa ja varsinaiset ostokset olen keskittänyt kodin asioihin. Uskoisin, että tähänkin tulee pian muutos.

Merihenkiset asiat puhuttelevat minua aina - vuodenajasta riippumatta.

Valkoiset unelmakeveät puserot saivat kaipaamaan aikaa, jolloin ei sisätiloissakin tarvitse

paksua neuleryijyä.

Hasbeens-yhteistyön tulosta

Kastehelmiä

2011-01-30T20:52:00.004+02:00

Alkuun kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Mahtavaa, että viitsitte kommentoida ja antaa vinkkejä sekä siitä, mistä purnkoita löytää, että kuinka voi muilla konsteilla askarrella itselleen vastaavat. Purkit ovat siis vielä työn alla tai hankintalistalla. Sen sijaan erään toiseen toivomani kauniin esineen sain hankittua kotiin pari viikkoa takaperin. Kannatti odottaa, sillä My Iittalan jäsenenä sain lopulta tästä Kastehelmi-lautasesta pienen lisäalennuksen.

Kuva: Iittala

Etsintäkuulutus

2011-01-25T19:59:00.000+02:00

Mistä voi ostaa ASA Selectionin Memo-sarjan purkkeja ja purnukoita? Erityistä näissä on se, että kyljen etikettiin voi kirjailla liidulla sisällön. Olen haaveillut näistä pian 1,5 vuotta. Yhden nettikaupan löysin, mutta toimitus onnistui vain Saksaan.

Kumpi ja kampi...

2011-01-24T21:02:00.000+02:00

Edessä on kokovartalopeilin hankinta ja olen nyt rajannut etsintäni kahteen ikealaisvaihtoehtoon. En kuollaksenikaan osaa päättää, koristaako eteistäni tulevaisuudessa Songe vaiko Mongstad, ja mikäli tuo jälkimmäinen, niin pitäydynkö alkuperäissuunnitelmassa pitää eteinen vaaleana vai olisko tummassa paksussa karmissa sittenkin enemmän asennetta. Hinta on sama, Songe on hieman korkeampi (197cm) ja Mongstad puolestaan leveämpi (94cm). Kumpi voittaa?

Mielipiteitä?

Kangasihastus

2011-01-20T18:29:00.000+02:00

Jo pelkän Vallila Interiorin Sirkus-kankaan inspiraatiokuvat sykähdyttävät, joten turha kai mainita, että itse lopputuotoksen eli printin ulkonäkö miellyttää todella kovasti minua. Olen tässä heräämisessäni kyllä sesongin verran jäljessä, sillä Vallilan nettisivuilta luin, että 2010 syysmallistoon kuuluva Sirkus on kyseisen kuosin lisäksi myös koko syyskokoelman nimi. Kuosin on luonut suunnittelija nimeltään Matleena Issakainen. Katselisin mielelläni kankaan mustavalkoisesta versiosta tehtyjä verhoja tai miksei myös sirkusmaisella kuorrutuksella verhoiltuja koristetyynyjä.

Taustainspiraatiokuvat näyttivät tältä

Cheap Monday

2011-01-17T18:21:00.004+02:00

Tai noh, halpa ja halpa maanantai. Työpaikan postiluukkuun jo tänään kolahtanut helmikuun Elle sisälsi pitkästä aikaa korun, joka iski makuhermooni välittömästi. Cheap Mondayn metallinen ketju näyttää siltä, kuin siinä roikkuisi kymmenittäin hopeisiksilakattuja kynsiä. Olen jo kovin tottunut siihen, että läheskään aina lehtien palstoilla olevia tuotteita ei välttämättä löydy juuri julkaisuhetkellä myymälöistä, mutta toisinaan käy myös tuuri.Weekdayn tiskillä näitä käätyjä oli vielä kaksi kappaletta, joista toinen roikkuu nyt kaulassani. Koru on loisto-ostos, sillä se toimii sekä yksin- että kaksinkerroin kaulan ympäri pujotettuna.

Alla näkyvä harmaa neulemekko on Weekdayn.

Pukeudun, olen siis olemassa

2011-01-13T18:32:00.004+02:00

Täältä pesee. Pitkästä aikaa esittelyssä päivän asu. Hankin tämän neuleliivimekkoasian (tiedän, että se on lyhyt, mutta hamesääntöni on, että se mikä peittää kirkkaasti pakarat, on mekko, ei paita) New Yorkin reissulla lokakuussa yhdestä lukuisista Urban Outfitterseista, jotka kolusin läpikotaisesti. Raitaliivi oikeastaan kai valitsi minut, sillä poimin sen hintalaputtomana löytönurkan - noh, nurkasta, ja myyjättärellä kesti 20 minuuttia löytää vaatteelle hinta, kun kassakone ruksutti ja haki tuotetietoja. Hinta oli lopulta muistaakseni noin 15 dollaria eli odottelu kannatti. Liivin parina on Weekdayn ja Matthieu Thouvenot'n co-lab -malliston pusero, jonka kaunis leikkaus ei pääse täysin oikeuksiina liivin alle puettuna.

Kierrätystä

2011-01-12T19:09:00.000+02:00

Kuten eilen mainitsin, luin Glorian kodista erään pariskunnan asunnosta, jonka keittiössä oli kierrätyslaatikoina nämä Ikean kenkäkaapistoksi tarkoitetut Trones-boksit. Mielestäni idea on loistokas. Minulta puuttuu kotoa erilliset astiat muun muassa metalli- ja lasijätteeltä, minkä vuoksi sullon ne samaan alakulmakaapissa sijaitsevaan sankoon kartongin kanssa. Erittelyvaihe on siis erittäin manuaalinen siinä vaiheessa, kun on aika kiikuttaa jätteet pihalle taloyhtiön roskasäiliöihin. Nostelen tuolloin siis käytännössä yksi kerrallaan roskat oikeisiin laatikoihin miettien samalla: There has got to be a better way!

Kuva: Ikea

Tulevaisuudenkuvia

2011-01-11T18:07:00.000+02:00

Poden jatkuvaa sisustuskuumetta. Osittain asian ymmärtää, sillä kotini kalustus menee joiltain osin uusiksi kuluvan kuun lopussa, kun muutamat ystävältä pitkässä lainassa olleet kalusteet palautuvat omistajalleen ja pääsen miettimään kokonaan uusiksi muutamat kodin olennaiset pisteet. Uudessa Glorian koti -lehdessä esiteltiin asunto, jonka keittiö sisälsi mielestäni kaksikin huomionarvoista ideaa. Ensinnäkin mieleeni ei ole koskaan juolahtanut, että kaikkien tuntema Ikea-klassikko, Trones-kenkäkaappihan on mitä loistavin kierrätyskaapisto. Myös samassa jutussa silmääni pistivät asunnon keittiön kattolamput. Ottava-kattovalaisin näyttäisi yhä olevan valikoimassa...pitäisiköhän?

Makuuhuoneen katossa oleva vanha antiikkiliikkeestä hankittu kattovalaisin on poismuuttavien huonokalujen joukossa ja sen tilalle tulevasta valaisimenpaikasta kilpailevat tällä hetkellä perinteinen riisipaperipallo sekä nyt tämä vastikään bongaamani Ottava. Ruokapöydän kohtalo ei ole täysin sinetöity vielä, mutta haaveilen silti tumman pöydän tilalle Artekin klassisesta valkokantisesta, jatkettavasta 97-pöydästä. Eteisessä tällä hetkellä yhä kököttävä vanha peili+lipasto -kombo on niin ikään muuttamassa pois luotani ja haluaisin tilalle jotain todella erilaista. Ykkössijalla sisäisessä sisustuskilpailussani on massiivinen kokovartalopeili, joka saisi jäädä nojailemaan seinään. Peilityyppi on vielä hakusessa; en ole päättänyt haluanko graafisen vaiko romanttisen, metallireunoilla vaiko puisilla kehyksillä. Se on varmaa kuitenkin, että tumman lipaston ja tummakanttisen peilin korvaaminen suurella peilillä tekisi eteisestä kertaheitolla raikkaamman ja avaramman. Songe-peili on yksi varteenotettava vaihtoehto. Olohuoneen kiiltävänvalkoinen tv-taso ja yläkaappi miellyttävät yhä silmää, mutta uuden huumassa - ja toki siitä väistämättömästä tosiasiasta johtuen, että ne eivät ole minun - olen päättänyt pistää seinustalle aiempaa tasoa huomattavasti kapeammat, ilmavammat, seinään kiinnitettävät kaapit (tai metalliset jalat kelpaavat myös), joiden päälle tv:n haluaisin sijoittaa.

Tupla Adjö

Monki TV aloittaa torstaina!

2011-01-11T09:54:00.003+02:00

Yksi ehdottomista suosikkimerkeistäni Monki lanseeraa uuden digitaalisen kanavakonseptin Monki TV:n. Maailman ensi-ilta on siis ylihuomenna, torstaina 13. päivä tammikuuta. Monki TV:ssä esitellään kuukauden välein kansainvälinen bloggaaja, joka tähdittää neljää uutta jaksoa kuukauden aikana. Ensimmäisenä Monki TV:n kuukauden tyttönä nähdään bloggaaja Susie Bubble Lontoosta, jonka luovuus ja persoonallinen tyyli inspiroivat Monkia. Monki TV:n traileri on nyt julki ja sen voi katsastaa täällä.

Pikkuruiset majakat yössä

2011-01-06T14:19:00.004+02:00

Kutsukaa kajahtaneeksi, mutta mielestäni ihminen ei voi omistaa liikaa lyhtyjä. Lyhdyissä on jotain monin verroin kiehtovampaa kuin tuikkukupeissa ja kyntteliköissä ja lisäksi kynttilöiden polttaminen niissä tuntuu himpun verran turvallisemmalta kuin pitkissä ja kapeissa kynttilänjaloissa etenkin silloin, kun koti on tulvillaan vieraita. Ensimmäinen kuva on jouluaatolta vanhempien takapihalta, toinen on uusin lyhtyni, jonka sain tuliaisiksi Intiasta. Sen alla jouluostoshuumassa itselleni Tiimarista ostamani lyhty (70% alennus oikeutti mielestäni ostamaan itsellekin jotain). Kaksi viimeistä ovat vuosi ja pari takaperin hankittuja tai saatuja.

Kipoista asiaa

2011-01-05T07:50:00.000+02:00

Valittelin eilen, etten enää osaa ostaa vaatteita. Kotiin sen sijaan olen saanut hankittua yhtä sun toista pientä kivaa senkin edestä. Kävin viime viikolla Arabiassa tehtaanmyymäläkierroksella pitkästä aikaa ja hankin kakkoslaatua notkuvista pöydistä täydennystä KoKo-kuppien värikirjoon. Nyt aurinkoinen Sun on siis mun! Ostin myös pari Iittalan Kivi-tuikkukuppia vaihtovärieräsarjasta, jossa lopputulos on kuitenkin riemukseni lähes täysin kirkas pientä sävyä lukuunottamatta. Myös yksi neliskulmainen tarjoilulautanen lähti matkaani.

Klassikkosarja Kastehelmen uudelleen tuleminen lämmittää kovasti mieltäni ja haluaisinkin jossain vaiheessa hankkia sarjan suurikokosimman tarjoilulautasen.

Kuvat: Iittala

Unelmasirpaleena

2011-01-04T19:59:00.000+02:00

Ehdin saada välittömästi pienehkön slaagin, kun huomasin Top Shopissa olleen alennuksessa ihanaiset Swedish Hasbeensin High Heeled Black Jodhpur -bootsit. Turhaa kai on erikseen mainita, ettei mustaa söpöläistä ollut jäljellä enää missään sinnepäinkään itselleni sopivassa koossa. Ihmekös tuo, jos alennettu hinta oli jotain niinkin naurettavaa kuin 100 puntaa. Näin ne haaveet kaatuu..

Hyvää uutta vuotta!

2011-01-04T15:33:00.003+02:00

Olen jälleen hieman huolestunut itsestäni ja omista kulutustottumuksistani, jotka näyttävät vaateostosten suhteen jatkuvasti yhä olemattompaan suuntaan. Etenkin näin alennusmyyntien kulta-aikana olisi varmasti paikallaan käydä katsastamassa, mitä kaikkea netin ja Helsingin putiikit myyvät alennetuin hinnoin pois uusien keväisempien mallistojen tieltä.

Suurten visioiden ja asuinspiraatioiden puutteesta ovat valitelleet monet kanssabloggaajatkin. Kun ainoa takki, jolla ulkona tarkenee liikkua, on untuvatakki, se rajoittaa myös alaosien kanssa leikittelyä. Hädin tuskin puoleen reiteen yltävä takki nimittäin ei oikein suosi mekkoja eikä hameita kaverikseen, jolloin ainoa mahdollisuus sekä lämpimään että kivannäköiseen yhdistelyyn ovat farkut. Kun taas jalassa on farkut, myös puserovalinnat ovat profiililtaan päivästä toiseen samanhenkisiä: ruutupaitoja, helmoiltaan eri pituisia kauluspaitoja ja lämpimiä neulepuseroita. Luottojalkineina koko talven ovat toimineet jälleen uskolliset Dr. Martensin Bonniet.

Yhdestä paidan ja takin välimuodosta kyllä haaveilen, mutta ainakaan viime viikolla tämä Monkin Nova-takki ei vielä ollut alennettujen joukossa. Harkitsin muinoin takin kotiuttamista valkoisena versiona, mutta peräännyin viime metreillä. Kun minulle jälkeenpäin valkeni, että olemassa on myös tämä harmaa, kuume saada pehmo omakseni palasi.

Kuva: Monki

Jätte fina!

2010-12-17T18:55:00.006+02:00

Maailman kauneimmat kengät ja hanskat ne yhteen vasta sopiikin...!! Pari viikkoa sitten, täysin nykyisistä tavoistani poiketen, ostin kengät Nilsonista hetken mielijohteesta. Kyseisen putiikin nilkkurit ovat huudelleet minulle jo viime talvesta lähtien sekä kaupan hyllyiltä että useiden ystävien jaloista niin vetoketjullisina kuin kuminauhavarrellisina versioinakin. En kuitenkaan ole haksahtanut, vaan tyytyväisenä tallustellut Elloksen mustissa nilkkureissa tämän syksyn. Nyt kuitenkin Nilsoniin oli ilmestynyt salaisista ihastuksistani uusi nepparillinen versio, ja kinuskinvärisiin jalkineisiin katseeni naulattuani se oli menoa. Ihastunut hölmö ei enää kyennyt pidättelemään, vaan löysi pian itsensä ratikkapysäkiltä kenkälaatikko kainalossaan. Eikä siinä vielä kaikki. Kaksi viikkoa onnellista yhteiseloa on nyt takana. (Kengät ovat runsaan lumimäärän takia kyllä viettäneet toistaiseksi enemmän aikaa eteisessä kuin kaupungin kaduilla.) Tänään pientä joululahjakierrosta tehdessämme, törmäsin Gaudetessa nilkkurieni värisiin, villavuorillisiin Filippa K:n nahkahansikkaisiin. Eihän niitä voinut pöydälle jättää, sillä nehän ovat match made in heaven, kun katsoo kinuskisia kenkiäni. Tällä kertaa kauneuteen yhdistyy myös käytännöllisyys, sillä hansikkaissa on villavuori. Ne ovat huomattavasti talveenmenevämmät kuin tähän asti käyttämäni mustat nahkahanskat, jotka ostin lokakuisella Nykin matkalla Urban Outfittersista.

Käykää täällä, minäkin käyn

2010-12-15T18:42:00.000+02:00

Haluaisin esittää toiveen teille, ei tällä kertaa joulupukille! Kauniita kuvia ja ajatuksia blogissaan postaava Mikko kaipailee nuoren blogitaipaleensa puolivuotismerkkipaalun kynnyksellä palautetta, toiveita ja mielipiteitä blogistansa. Julistaapa hän samalla myös kisan palautetta jättäneiden kesken. Joten jos joukossanne on muitakin, joita Mikon tunnelmalliset kuvat ja tekstit koskettavat, käykää sanomassa sananen hänen kommenttiboksissaan.

Murusia metsästämässä

2010-12-15T09:54:00.004+02:00

Olen välineurheilija mitä siivoukseen tulee. MYÖNNÄN! Tällä hetkellä siivousporkkanana kotona odottaa söpöistäkin söpöisempi Black&Deckerin Pivot Nose -rikkaimuri. Hankkimani joulupuu karisee ja varisee sitä tahtia, että helposti käsillä saatavissa oleva rikkaimuri on totisesti tämän kuun ykkös-gadget. Veikkaanpa, että testijakson jälkeen minun on vaikeaa jatkaa elmääni ilman rikkaimuria.

Joulunodotusta

2010-12-13T17:35:00.000+02:00

Enää hieman reilu viikko jouluun ja kaikki omat jouluvalmistelut ovat suhteellisen retuperällä. Koti on toki koristeltu hyvissä ajoin ja muutamia lahjoja sain hankittua lokakuiselta New Yoekin reissulta, mutta pääsääntöisesti tuntuu siltä, että en vielä oikein ole valmis. Lasken itse tänä vuonna öitä jouluun ihan uudenlaisen joulukalenterin siivittämänä. iPhonen käyttäjäksi ryhdyttyäni koukkuunnuin saman tien Angry Birds -peliin, ja luonnollisesti seuraan siis joulukuun etenemistä Angry Birds -joulukalenterin avulla. ;)

Kuva: täältä

Joulun toiveita

2010-12-13T17:00:00.000+02:00

Tänä vuonna joululahjatoiveeni ovat kovin elektroniikkapainotteisia. Mitään en varsinaisesti tarvitse niin paljon, ettenkö voisi elää ilmankin, mutta erityisesti muutamat ahkerasti käyttämäni arkiset hyötyesineet ovat viime aikoina alkaneet sanoa sopimustaan irti. Sähköhammasharjani lakkasi toimimasta jo useampi kuukausi sitten. Tyynyni on enää kirjaimellisesti varjo entisestään ja urheilukaverini Polarin sykemittari on vuosimallia 90-luku ja todella nimensäveroisesti ainoastaan sykemittari, sillä mallissa ei ole edes kelloa. Tiedän lisäksi olevani lähitulevaisuudessa tilanteessa, että tulen tarvitsemaan kotiin muutamia uusia kalusteita. Niitä joulupukki ei varmaan osaa pajassaan valmistaa juuri minun kotiini sopiviksi, mutta onneksi on olemassa esimerkiksi sisustuskirjoja ja lahjakortteja, jotka jättävät toteutuksen auki antaen ideoita ja suuntaviivoja tuleville hankinnoille.

Luksus-, ei suinkaan tarvepohjaista, osastoa edustavat nämä B&W:n MM-1-aktiivikaiuttimet. En ole koskaan omistanut tietokoneen kaiuttimia, mutta koska nykyisin niin usein kotona kuunneltu musiikki tulee Spotifyista, olen alkanut harkita laadukkaiden kaiuttimien hankkimista. Ehkäpä voisin palkita itseni ahkerasta puurtamisesta ja hankkia nämä itselleni joululahjaksi.

Kuvat: Valmistajien

Magenta Skycode: The Simple Pleasures

2010-12-03T13:16:00.001+02:00

Itselleni tulee Magenta Skycoden uusista Relief-levyn biiseistä mieleen talvi. Eikä pelkästään talvi vaan myös joulu. Siksipä pakko jakaa kanssanne tämä video biisistä The Simple Pleasures. Tämä lämmittää jopa vannoutuntta koiraihmistä, joka ei juuri ole kissoista koskaan perustanut. :)

Pikkujoulut

2010-12-03T07:33:00.000+02:00

Huomenna vietetään kauan odotettuja pikkujouluja! Varsinaiset bilevalmistelut suoritetaan toki vasta huomenna, mutta kotini joululumaa on rakentunut toki tasasen varmaa tahtia jo parin viikon ajan. Aluksi esiin pääsevät jouluvalot, pikkuhiljaa siirrytään pöytäliinoihin ja kun joulukuu vihdoin alkaa, saa joulukoristelaatikon tyhjentää pohjamutia myöten ja sirotella myös enkelit, tontut, pallot ja muut pikkutilpehöörit ympäri kotia. Pikkujoulukonseptimme levisi tänä vuonna hieman käsiin, sillä tarkoitus oli kokoontua ruokarinkiin kuuluvan kahdeksikon voimin, mutta koska kokoontumisia kaveriporukassa on menneen syksyn ajan ollut ylipäätäänkin harmittavan vähän, päätimme laajentaa kutsulistan myös puolisoihin ja muihin yhteisiin ystäviin. Edellinen yhteinen illanistujaiskerta lienee juhannus, eli jo on aikakin! Nämä kuvat ovat vuoden takaa, uusia seuraa pikapuoliin.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä..

2010-11-21T17:44:00.003+02:00

... mutta siinä nyt olisi sitten parin tunnin askartelun tulos.. Hohhoijaa!

Tahtoo!

2010-11-19T14:13:00.002+02:00

Tässäkö ratkaisu yhä kolmenkin vuoden jälkeen tyhjänä ammottavaan ruokailutilan seinään ruokapöydän päätyyn? Voisikohan tällaiset seinätarrat askarrella itse esimerkiksi mustasta kontaktimuovista tai pitäisikö tarttua tusseihin tai mustaan spraymaaliin.